tiistai 30. lokakuuta 2012

Toinenkin tissi lähtee

Jee!!! Saan vihdoin tahtoni läpi eli tänään oli lääkärikäynti, jossa sovittiin seroomaonkaloiden poistamisesta ja terveen rinnan poistamisesta. Päivän huono uutinen on se, ettei seroomaonkaloiden poistaminen välttämättä poista nesteen kertymistä. Mutta ei huolehdita huomisesta! Pääasia on, että pääsen jättiproteesista eroon, mikäli ensi viikolla oleva TT-kuvaus ja ultra on puhdas.

Olin varautunut viettämään Naikkarilla maksimissaan tunnin ja perustelemaan asiani huolella. Olin henkisesti varautunut siihenkin, että toista rintaa ei suostuta poistamaan. Lääkäri oli tutustunut tietoihini ja huomannut, että olen pyytänyt asiaa ensimmäisestä käynnistä eli helmikuusta lähtien, joten piti asiaa harkittuna. Pelkkä lääkärikäynti kesti tunnin, koska siinä samalla tehtiin tarvittavat lähetteet, varattiin ultra, TT-kuvaus ja leikkauspäivä sekä sumplittiin minulle tilaa sydänfilmiin ja anestesialääkärin puheille. Hoitajalla käytössä oleva ohjelma laski arvioidun leikkauksen keston, joka on 2h 36min. Mielenkiintoista nähdä, pitääkö aika-arvio. Leikkauksesta pitäisi toipua aiempaa leikkausta nopeammin, koska kainaloihin ei kajota. Lääkäri kysyi kantaani korjausleikkaukseen, mutta ilmoitin että tässä vaiheessa olen täysin tyytyväinen pelkkään poistoon.

Anestesialääkärille oli tunkua, joten sitä piti odotella melkein 1,5 tuntia. Kaikki oli ok eikä sydänfilmissäkään ollut mitään (minun normaaleista epänormaaleista käyristä) poikkeavaa. Kävin samalla reissulla myös labrassa. Suunnittelemani pikavisiitti kestikin yhteensä yli kolme tuntia, mutta tällä kertaa odotusaika ei tuntunut pitkältä, sillä minulla oli seurana kaksi vertaissiskoa. Kaikilla oli syöpäprojekti hieman eri vaiheessa, mutta oli kiva jutella kokemuksista ja fiiliksistä. Kyllä tälle syövällekin on pakko antaa arjessa tilaa, ettei yritä sitä väkisin talloa kiireen keskellä taka-alalle. Sitäkin keinoa monet ovat kokeilleet ja joutuneet myöhemmin tekemään täyden pysähdyksen. Kotimatkalla hymyilin onnellisena. Ehkä pääsenkin touhottamaan täysin rinnoin, ilman rintoja tosin. :) Nyt on tuntunut siltä, että proteesi hankaloittaa elämääni tarpeettoman paljon, vaikka en olekaan varonut, piilotellut tai hävennyt sitä. Suunniteltu leikkauspäivä on tasan kolmen viikon päästä. Nyt kaikki peukut pystyyn, ettei syöpä lymyile minussa.

Illan mittaan olen päässyt perustelemaan leikkaushinkuani äidilleni ja anopilleni. He eivät oikein meinaa ymmärtää tahtoani luopua toisestakin rinnasta. Minusta minulla on selkeät perusteet. Ensinnäkin elämä ison proteesin kanssa on hankalaa. Toinen tärkeä syy on syöpäni ärhäkkyys ja sen mahdollinen comeback. Mitä jos syöpä löytyy seuraavaksi toisesta rinnasta? Kuinka paljon sitten ketuttaa, kun en poistattanut sitä vaikka mieli teki?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Proteesit rantalomalla

Näin alkuun on todettava, että oli ihana matka ja Tunisia ylitti odotukset. Saimme nauttia 30 asteen lämmöstä, uima-altaista, upeista maisemista ja mikä parasta, toistemme seurasta. Poikien (ja tietenkin myös mieheni) kanssa on ihana matkustaa.

Olen tehnyt jo useamman ulkomaan reissun proteesin kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen rantaloma. Päädyin pakkaamaan varsinaisen proteesin matkatavaroihin ja kävelin turvatarkastuksen läpi Helsinki-Vantaalla uimapuku (ja toki pari muutakin vaatetta ;)) päälläni. Päädyin vaihtamaan alusvaatetuksen hieman mukavampaan versioon eli normaaliin settiin pumpulitissin kera lentokentän vessassa. Loman aikana olin kerrankin supertarkka aurinkovoiteiden kanssa. Olin ostanut jo Suomesta mukaan 30- ja 50-suojakertoimella varustetut voiteet, joita käytin ahkerasti varsinkin sädetettyihin kohtiin. Onnistuin nauttimaan auringosta ja uimaan ilman pienintäkään punoitusta.

Koska Amoenasta ei löytynyt hyvännäköistä uimapukua, johon olisi mahtunut (jättikokoinen) uimaproteesini, askartelin kesällä vanhasta uimapuvusta proteesiuikkarin. Sain mahdutettua proteesin kuppiosan vuoren sisälle ja uimapuku on palvellut ihan hyvin uimahalli- ja kylpyläkäynneillä. Nyt kirkkaassa valossa se ei toiminut ihan niin hyvin. Piti aina tarkistaa vedestä noustessa proteesin sijainti, joka oli usein pari senttiä luomutissiä alempana. Kirkkaassa auringonvalossa huomasin myös, että säärikarvatkin ovat tehneet kunnon comebackin. Oli hieman haasteellista saada uimapuku kuivumaan uintikeikkojen välillä, kun proteesi on ommeltu vuori- ja uimapukukankaan väliin, ettei se pilkistele sieltä. Bikineistä oli turha edes haaveilla tällä kertaa.

Varsinainen proteesikaan ei ollut ihan ihanteellinen matkakumppani. Jos et usko, voit laittaa rintaliivien sisälle vähintään 1,5 litran lämpimän vesi-ilmapallon täytettynä ja mennä saunaan ensin puoleksi tunniksi ja sen jälkeen tallustelemaan jonnekin muutamaksi tunniksi niin, että hiki valuu selästä. Voin kertoa, että on vaikea pysytellä raikkaana tuon viritelmän kanssa.

Maltoin kuitenkin pysytellä positiivisenä, sillä ajattelin, että tämä on viimeinen reissuni noiden jättiproteesien kanssa. Tiistain lääkärikäynnillä aion tehdä selväksi tahtoni eli että tahdon tuon toisenkin rinnan pois niin pian kuin mahdollista. Olisi ollut paljon helpompaa seikkailla pumpuliproteesien kanssa.

Flunssa ja poskiontelontulehdus talttui antibiooteilla matkan aikana. Jouduin kuitenkin aloittamaan heti perään Kefexin-kuurin, kun ihoni sai normaalin tapaan hepulin uima-allasvedestä. Palasimme kotiin perjantai-iltana ja tänään kävin heti aamusta punktiossa. Kokenut lääkäri ei meinannut saada nestettä ulos ja epäili isolla neulalla minua sisältä sohiessaan aiheuttavansa verenvuotoa. Onneksi pienen verimäärän lisäksi hän vihdoin osui nestesuoneen ja sai nyhdettyä minusta taas 80ml nestettä.

Loma antoi minulle paljon kaipaamani irtioton arjesta. Huomasin, etten ollut ajatellut syöpää lainkaan moneen päivään. Olin myös ensimmäistä kertaa vuosiin täydessä netti- ja uutispimennossa koko viikon ajan. Tunnen edelleen olevani välitilassa ja tavallaan hoitoputkessa, koska nesteongelma on ratkaisematta. Tiedän, että tulen aina olemaan jollain tavalla välitilassa syövän kanssa, mutta haluaisin päästä hieman nauttimaan vapaudesta ilman viikottaista punktiota.

PS. Lomamme osui juuri Kauneus- ja terveysmessujen kanssa päällekkäin, joten en valitettavasti päässyt tutustumaan Siskojen valokuvanäyttelyyn. Upeita kuvia rintasyöpään sairastuneista ja rohkeita naisia!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Tissipuolen riskienhallintasuunnitelma

Loma lähenee kovaa vauhtia. Lomakuume yltyi viikonlopun aikana poskiontelontulehdukseksi, joten eilen oli pakko marssia lääkärin luo ja nyt olen sairauslomalla sairauslomalta. How low can you go??? No, nyt on lääkitys kohdallaan ja yritän pysytellä kiltisti lepäämässä ainakin tämän päivän, että mies suostuu ottamaan minut mukaan reissuun. :) Olemme vuosien varrella tutustuneet aika monen maan lääkäri-, apteekki- ja lääketarjontaan minun edesmenneen angiinaherkkyyden vuoksi...

Olen lähdössä ensimmäistä kertaa rantalomalle proteesin kanssa. Koska kyse on lyhyestä viikon reissusta, haluan varmistaa, että pääsen uimaan. En luota täysin lentoyhtiöiden kykyyn saada laukut aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, joten olen aina pakannut uikkarit aina käsimatkatavaroihin. Entäs nyt, kun uikkarini proteesin kanssa painaa yli 1,5kg ja sisältää hyytelöä, joka luokitellaan nesteeksi? Voin jo kuvitella itseni selvittämässä naama punaisena Helsinki-Vantaalla upean uimapukuviritelmäni koostumusta. Jos uimapuku todetaan vaaralliseksi ja joudun jättämään sen tuhottavaksi, miten pääsen uimaan? Jos edes suomalaisesta proteesiliivikaupasta ei meinannut löytyä sopivaa proteesia eikä löytynyt lainkaan sopivaa uimapukua, mitkähän ovat mahdollisuuteni löytää niitä Tunisiasta? Hmmm... Aion pelata varman päälle ja pukea lentomatkalle uimapuvun (ja toki muutakin :)) päälleni ja pakata käsimatkatavaroihin ainoastaan rintsikat ja pumpulitissin. Jättiproteesi saa luvan matkustaa ruumassa. Onneksi meillä on iltalento eikä perilläkään pitäisi olla kovin kuuma myöhään illalla, kun saavumme perille.

Kynnet ovat jo kunnossa, mutta en uskalla luottaa siihen, että ne pysyvät rauhallisina myös matkalla. Pyysin lääkäriltä ylimääräisen Kefexin-kuurin matkaa varten. Muita mukaan lähteviä lääkkeitä ovat Amoxin poskiontelontulehdukseen, särkylääkkeet, Codemax yskään, Bafusin & Strepsils kurkkukipuihin, nenäsuihke, Duact tukkoisuuteen sekä maitohappobakteerit. Puuttuukohan vielä jotain listalta? Näiden lisäksi mukaan lähtee tietenkin 50-kertoimella varustettu aurinkorasva, jonka tehtävänä on suojata sädetettyjä alueita.

Kaikesta säätämisestä huolimatta olen innoissani. Ihanaa lähteä lomalle! Ja loman jälkeen onkin alle kaksi kuukautta joululomaan!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Rutinoita ja kaktuksia

Eilinen hydrobic oli sen verran tehokas, että nyt leikkausalue kirjaimellisesti rutisee, kun nostan käden suoraksi ylös. Se rutina kuuluu ihan selvästi useamman metrin päähän. Niin ja välillä kuuluu lorinaakin. Jos olisin eilen käynyt ensin punktiossa ja vasta sitten hydrossa, epäilisin, että punktioreiästä on mennyt kasoittain vettä sisälle... Mistähän voi taas tietää, mikä on normaalia ja mikä ei? Onneksi rutinaan ei liity kipua, joten jään seuraamaan tilannetta.

Olen ihmetellyt tällä viikolla nuutunutta vointiani. Veto on ollut poissa ja eilen päädyin pakkotsemppaamaan itseni liikkeelle. Viime yönä uni oli katkonaista, aamulla oli kunnon päänsärky ja nyt on jo kaktuksiakin kurkussa. Grrrr! Kyllä ärsyttää olla taas maata voimattomana sohvalla.

Lisäys pari tuntia myöhemmin. Kolottaa ja jomottaa, mutta en anna periksi. Sohvaperunana aion  suunnata ajatukset mukaviin asioihin. Koska joululoma on jo buukattu, on aika keskittyä kesälomaan ja aloittaa kodinvaihdon metsästäminen ensi kesälle. Lomareissut ovat aina olleet meidän perheelle tärkeitä, mutta niiden arvo on noussut entistään tänä vuonna, koska emme päässeet pidemmälle matkalle lainkaan hoitoputken takia. Flunssan lisäksi diagnoosiksi taitaa sopia vakava matkakuume. :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Katkonaista arkea

Teoriassa osa-aikainen työskentely kuulosti hyvältä idealta ja käytännössäkin se antaa aikaa ja voimia uuteen arkeen sopeutumiseen. Käytännössä osa-aikaisuus sekoittaa rytmin, kun olen vaan joka toinen päivä töissä. Arkivapaat ovat enemmän valmistautumista seuraavaan työpäivään kuin rentouttavaa vapaata. Töissä on kivaa ja saan työskennellä mielenkiintoisten projektien parissa. Silti olo on samanlainen kuin aikoinaan vaihto-oppilasvuoden jälkeen eli tuntuu, että asiat tuntuvat erilaisilta vaikka mikään ei ole muuttunut. Tuntuu hankalalta saada kunnon niskalenkki rutiineista. Olen vielä hieman tuuliajolla ja väsymys yllättää helposti. Muistikin pätkii välillä. Tuntuu, että elän informaatioähkyn keskeltä. Wilmasta sataa viestejä, sähköpostilaatikot täyttyvät ja puhelin muistuttaa koko ajan jostakin. Ehkä on sittenkin ihan järkevä mennä askel kerrallaan.

Tänään olen yrittänyt siirtää ajatuksia ihan muihin asioihin kuin töihin ja rutiineihin. Aamulla sain kerrankin kiskottua itseni sängystä ylös klo 6.30, puettua uimapuvun päälleni (jo kotona käytännönsyistä johtuen) ja olin uimahallin altaassa jo klo 7.00 pomppimassa hydrobicissä. Oli ihanaa ja nyt jomottaa jo paikkoja lupaavasti. Taisin siis saada hyvät tehot irti... tai sitten olen ihan rapakunnossa... ;) Käväisin kotona aamiaisella ja vaihtamassa vaatteet. Sitten olikin aika viedä eskarilainen päiväkotiin ja rientää taas viikottaiseen punktioon Naikkarille. Arvasin nestemäärän millilleen oikein. Taas oli viikon aikana kertynyt 60 ml. Kotimatkalla poikkesin Hulluille Päiville ostamaan pojille talvivaatteita ja -kenkiä. Nyt saa tulla lunta!

Pojissa on näkynyt merkkejä toipumisesta ja rentoutumisesta. Nuorempi on muistanut testata varsinkin äitinsä kärsivällisyyttä aina sopivin väliajoin ja normaali pelleily ja vitsailu on myös palannut arkeen. Isoveli on palautunut ennalleen eli on taas iloinen lörpöttelijä, joka on menossa innolla joka suuntaan koko ajan. Nyt popsitaan ahkerasti vitamiinejä hedelmien, marjojen ja pillereiden muodossa, ettei kukaan sairastu ennen lomaa.

Suosituimmat tekstit