Minulla on todettu rintasyöpä kaksi viikkoa sitten ja olen tähän mennessä tavannut ainoastaan työterveyslääkärin. Tietoa olen saanut vain sen verran, että minulla on rintasyöpä ja leikkaus on edessä 14.3.
Olen saanut runsaasti kysymyksiä läheltä ja kaukaa: Minkälainen syöpä sinulla on? Onko se levinnyt? Mitä hoitoja saat leikkauksen jälkeen? Oletko saanut ennustetta?
Hetkittäin turhauttaa tämä tietämättömyyden määrä. Onneksi on erilaisia syöpäsivustoja ja blogeja, joista olen kerännyt tietoa, että olen edes suunnilleen kartalla tulevassa lääkäritapaamisessa. Tiedän jo, että tietämättömyys ja epävarmuus on tullut jäädäkseen. Tiedän, etten saa kaikkiin kysymyksiini vastauksia ennen leikkausta enkä edes leikkauksen jälkeen. Hiljalleen tulen saamaan tietoa syövästäni ja sen mukanaan tuomista muutoksista elämässäni. Tilastojen valossa noin 90% rintasyövän sairastaneista on elossa viiden vuoden päästä leikkauksesta. Toivon, että olen enemmistön joukossa.
Tarkempaa tietoa rintasyövästä on saatavilla ainakin seuraavilta sivustoilta:
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
maanantai 27. helmikuuta 2012
Alkutaival
11.2.2012 huomasin isohkon patin rinnassa ja toisen kainalossa. Olin jo ehtinyt varata ajan vaihtelevan nuhan vuoksi työterveyslääkärin vastaanotolle. Nyt tuli käynnille toinenkin syy. Työterveyslääkäri järjesti minulle heti ajan mammografiaan ja ultraan. Ultrassa sain kokeneelta radiologian erikoislääkäriltä vahvistuksen: rinnassa on kasvain ja rinnan sivussa 5 pattia, joten yli 95% varmasti minulla on rintasyöpä. Samalla otettiin näyte kasvaimesta ja tulokset saisin vajaan viikon päästä. Kaikki tämä tapahtui tunnissa ja laittoi uusiksi kevään suunnitelmat ja aikataulut. Ahdisti ja itketti. Lääkäri tarjosi sairauslomaa ja unilääkkeitä. Lähete lähti kohti Hyvinkäätä ja mukaan sain Hyvinkään rintasyövän hoitoketjusta kertovat paperit. Palasin töihin jatkamaan hommia. En aio eristäytyä. Lähimmille työkavereille kerroin heti uutisen. Samalla alkoi entistä raivokkaampi työprojektin viimeistely ja työkalenterin tyhjentäminen määräämättömäksi ajaksi. Lääkärin veikkaus oli, että leikkaus tulee pian, jopa parin viikon päästä.
Samalla viikolla päätettiin miehen kanssa pyytää lähetteen uudelleenohjaamista Naistenklinikalle. Noh... lähete jäi jonnekin välille... Soitin perään ja vihdoin asiat alkoivat edetä. Viiden työpäivän päästä sain soiton työterveyslääkäriltä: minulla on syöpä ja luokitus on 3 asteikolla 1-5. Kävin verikokeissa ja sydänfilmissä maanantaina. Lääkärikäynti on edessä to 1.3. ja leikkaus ke 14.3. Hieman pohdituttaa, kun lääkäriä en ole tavannut sen työterveyslääkärillä käynnin jälkeen. Kysymyksistä voisin tehdä jo listaa. Onneksi on netti, josta löytyy paljon hyvää (ja myös vähemmän hyvää) tietoa. Iltaisin istun usein koneella tietoa kaivamassa ja välillä yöunet jäävät sen takia lyhyiksi. Muuten syöpä ei ole häirinnyt yöunia. Olen kaivanut tietoa netistä ja lukenut blogeja. Haluan saada mittasuhteet tilanteelleni ja varautua tulevaan. Monet ovat alkaneet pitää blogia vasta leikkauksen jälkeen. Yritän kuvailla alun tietämättömyyttä. Toistaiseksi olen pysynyt yllättävän rauhallisena.
Onneksi meillä oli jo aiemmin varattu lomareissu ensi viikoksi Roomaan, joten saamme viettää perheloman ennen leikkausta.
Tällä hetkellä hankalinta on hyväksyä hyppy tuntemattomaan maailmaan, jossa en voi itse määritellä mitään aikatauluja. Taistelutahtoni nousi pintaan surun ja järkytyksen alta jo heti ensimmäisenä päivänä. Syövästä kertominen on minulle jo rutiinia, mikä on järkyttänyt joitakin ystäviä ja tuttavia. Pojille kerroimme jo parin päivän päästä tulevasta leikkauksesta ja siitä, että tulisin olemaan hyvin kipeä. Mies ja poikaset ovat olleet urheita. Olemme keskittyneet nauttimaan arjesta ja käyneet tavallista enemmän laskettelemassa ja uimassa. Olemme myös järjestäneet mahdollisimman paljon aikaa perheen kesken. Olemme myös sopineet, että leikkauksen jälkeen pidetään useampi leffa- ja peli-ilta.
Samalla viikolla päätettiin miehen kanssa pyytää lähetteen uudelleenohjaamista Naistenklinikalle. Noh... lähete jäi jonnekin välille... Soitin perään ja vihdoin asiat alkoivat edetä. Viiden työpäivän päästä sain soiton työterveyslääkäriltä: minulla on syöpä ja luokitus on 3 asteikolla 1-5. Kävin verikokeissa ja sydänfilmissä maanantaina. Lääkärikäynti on edessä to 1.3. ja leikkaus ke 14.3. Hieman pohdituttaa, kun lääkäriä en ole tavannut sen työterveyslääkärillä käynnin jälkeen. Kysymyksistä voisin tehdä jo listaa. Onneksi on netti, josta löytyy paljon hyvää (ja myös vähemmän hyvää) tietoa. Iltaisin istun usein koneella tietoa kaivamassa ja välillä yöunet jäävät sen takia lyhyiksi. Muuten syöpä ei ole häirinnyt yöunia. Olen kaivanut tietoa netistä ja lukenut blogeja. Haluan saada mittasuhteet tilanteelleni ja varautua tulevaan. Monet ovat alkaneet pitää blogia vasta leikkauksen jälkeen. Yritän kuvailla alun tietämättömyyttä. Toistaiseksi olen pysynyt yllättävän rauhallisena.
Onneksi meillä oli jo aiemmin varattu lomareissu ensi viikoksi Roomaan, joten saamme viettää perheloman ennen leikkausta.
Tällä hetkellä hankalinta on hyväksyä hyppy tuntemattomaan maailmaan, jossa en voi itse määritellä mitään aikatauluja. Taistelutahtoni nousi pintaan surun ja järkytyksen alta jo heti ensimmäisenä päivänä. Syövästä kertominen on minulle jo rutiinia, mikä on järkyttänyt joitakin ystäviä ja tuttavia. Pojille kerroimme jo parin päivän päästä tulevasta leikkauksesta ja siitä, että tulisin olemaan hyvin kipeä. Mies ja poikaset ovat olleet urheita. Olemme keskittyneet nauttimaan arjesta ja käyneet tavallista enemmän laskettelemassa ja uimassa. Olemme myös järjestäneet mahdollisimman paljon aikaa perheen kesken. Olemme myös sopineet, että leikkauksen jälkeen pidetään useampi leffa- ja peli-ilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)