tiistai 11. joulukuuta 2012

Syöpiä nolla, mutta...

Viikko alkoi hieman jännittävissä tunnelmissa, sillä heti aamupäivällä maanantaina minulla oli ensimmäinen kontrollikäynti Syöpäklinikalla. Oma onkologini on vanhempi herrasmies, joka on varsin suorasanainen. Heti alkuun hän totesi, että syöpää ei näy tällä hetkellä, mutta seuraavat 2-3 vuotta ratkaisevat tulevan suunnan. Minä normaalisti lääkäreitä välttelevä tapaus sain siis ohjeeksi tarttua puhelimeen ja soittaa oirepolille heti, mikäli ilmenee jotain tavallisesta poikkeavaa. Erityisesti luustokipuihin tulee suhtautua vakavasti, jos sellaisia ilmenee. Syöpätyyppini (triplanegatiivinen, duktaalinen ja Ki-68 89%) vuoksi joudun/pääsen tavallista tarkempaan seurantaan, joka tarkoittaa puolen vuoden välein toistuvia tt-kuvauksia, verikokeita ja lääkärikäyntejä. Normaalimpi kaava olisi vuoden välein toistuvat ultrat, verikokeet ja lääkärikäynnit. Lääkäri epäili syöpäni olevan perinnöllinen syöpätyypin ja ikäni vuoksi. Asiaan saadaan toivottavasti selvyys ensi kevään aikana. Olin elätellyt toiveita hieman positiivisemmasta käynnistä, joten huoli tulevaisuudesta iski kovalla voimalla kesken lääkärikäynnin. Olen onnellinen, että olen tällä hetkellä terve. Aion nauttia elämästä!

Tänään tein täyden päivän potilaana. Aamulla lähdin kohti Naistenklinikan punktiopolia jo ennen puolta kahdeksaa. Pienoisen liikennekaaoksen ansiosta meinasin myöhästyä. Lääkäri oli jo suunnittelemassa lähtöä, kun saavuin paikalle, mutta ehdin kuitenkin vielä päästä tyhjennykseen. Nestettä kertyy edelleen (100 ja 80ml) ja punktiotaidoissa on eroja. Tällä kertaa oli ihan ok keikka vaikka toiselle puolelle jäikin hieman nestettä. Seuraava kohde oli Klinikka22, jonka kanssa HUSilla on sopimus rintaproteesien toimituksesta. Minulle oli varattu aikaa 45 minuuttia, mutta se ei ihan riittänyt, kun hoitajan kanssa testattiin eri malleja ja kokoja. Esim. B-kokoa on monta erilaista versiota, joissa on erilainen profiili, koostumus tai tausta. Pitkän pähkäilyn jälkeen löytyi sopiva proteesi, jolle piti hakea kaveri vielä Amoenan liikkeestä. Amoenassa innostuin uusien proteesieni tuomista mahdollisuuksista. Nyt minullekin on tarjolla erilaisia liivimalleja aiempien Heluna-versioiden tilalle. Voin ostaa värikkäitä liivejä ja uimapuvuissakin on tarjolla kivoja malleja, kun etumukseen ei tarvitse jemmata hervottoman kokoista proteesia. Uimaproteesit menen valitsemaan erikseen tammikuun alkupuolella. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta rinnattomana minulla on naisellisempi olo kuin yksirintaisena.

Kaupungilla kadut olivat jäässä ja onnistuin tietenkin liukastumaan vaikka varoin juuri kyseistä kohtaa´erityisesti. Onneksi kaatumiseni oli suht hallittu eikä paperikassista lennellyt tissejä ympäri keskustaa keskellä vilkkaaseen lounasaikaan. Nautin pikaisen ja virkistävän lounaan vertaissiskon seurassa. Aika riensi vauhdilla ja pian olikin jo kiire palata Naistenklinikalle leikkauksen jälkitarkastukseen. Leikkausarvet ovat parantuneet hyvin tai siis muuten hyvin, mutta vasemman puolen haava on kyljen puolelta tulehtunut ja erittävä. Sain pitkästä aikaa Kefexin kuurin ja käskyn antaa haavalle vesi- ja ilmakylpyjä. Ehkä on tässä vaiheessa pakko myöntää, että kylki on kipeä ja hieman ilkeännäköinen. Olin toivonut pääseväni takaisin töihin jo tämän viikon puolella, mutta nyt täytyy saada tuo haava rauhoittumaan ja hiimailla kotona löysissä vaatteissa, jotta se saa rauhassa parantua. Pöh! Maaliskuussa leikattu oikea puoli tuottaa tällä hetkellä noin 1,5 kertaa enemmän nestettä kuin marraskuussa poistettu puoli. Joudun käymään punktiossa ainakin jouluun asti pari kertaa viikossa. Toivottavasti joululomalla saisin edes hieman pidemmän loman myös punktioista. Tilannetta seurataan nyt parin kuukauden verran ja sitten pohditaan tarvittaessa jatkotoimenpiteitä. Alan kuulema jo pian rikkoa ennätyksiä sinnikkyydelläni. Tämä ei nyt aivan ole sellainen laji, jossa suosittelen tavoittelemaan ennätyksiä.

Potilaspäivän loppuhuipentumaksi olin varannut fysioterapian. Ihana fysioterapeutti totesi heti alkuun, että leikkausalueeni ovat liian erilaiset ja asia pitää selvittää. Tovin tutkittuaan hän totesi, että oikealla puolella on lymfaturvotusta, jota ei olisi havaittu ellei toistakin rintaa olisi poistettu. Uinti ja urheilu yleensäkin helpottaa lymfaturvotusta, mutta saattaa pahentaa nesteen kertymistä. Minulla olisi kova hinku urheilemaan ja kohottamaan kuntoa, mutta nyt täytyy malttaa odottaa hieman. Sain ohjeeksi pitää päiväkirjaa tekemisistäni, jotta saadaan selville vaikuttaako jokin asia nesteen kertymiseen. Sain upeat pinkit teippaukset oikealle puolelle.

Nämä kaksi päivää ovat olleet yhtä sekalaisten uutisten tulitusta. Yksi askel eteenpäin ja toinen taaksepäin. Joka asiassa on ollut joku mutka matkassa. Olen onnellinen, mutta aika väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Ehkä on aiheellista parannella haavaa ja kerätä voimia vielä parin päivän ajan.

5 kommenttia:

  1. No eipä ole ihme että olet väsynyt.Kyllä olet yhdenlaisen rumban läpikäynyt,eikä tilannetta varmaan yhtään auta tuo epävarma tulevaisuus!Miks tälläsia tauteja täytyy olla olemassa??Mä en vastaavassa tilanteessa jaksais ajatellakaan mitään työntekoa! Olet upea nainen ja sinulla on halua selviytyä ja se on tosi tärkeää.Toivon sinulle paranemista,voimia ja sitä että saisit mukavan joululoman perheesi kanssa.

    VastaaPoista
  2. No olipas hengästyttävä päivä! Kuinkas ollenkaan jaksoit!
    On se kumma juttu tuo nesteen kertyminen. Ehkä jossakin vaiheessa punktoiminen vain yksinkertaisesti on lopetettava (kun nestettä tulee aika paljon vähemmän kuin nyt!). Minulle ainakin sanottiin, että punktiot lisäävät jossakin määrin nesteen kertymistä ja että nesteiden pitää antaa rauhoittua. Ymmärrän toki, että nyt sitä ei vielä voi sinulla lopettaa.

    Hyvä kuitenkin, että olet saanut mieleisesi tissit ja liivit. Se kohottaa mieltä kummasti!

    Sekin on hyvä, että riskaabelia tilannettasi seurataan riittävän tieheästi näin alkuun.
    Nyt kun olet kuitenkin hyvää vauhtia tervehtymässä viimeisitä leikkauksista, nauti todellakin elämästä! Muista kuitenkin välillä levätä, elimistö kaipaa sitä nyt enemmän kuin kuntoilua!

    Lempeää joulunalusaikaa sinulle ja perheellesi!
    Terveisin Armi

    VastaaPoista
  3. Kiitos viesteistä. On kieltämättä ollut melkoinen ruuhkaviikko. :)

    Arseinka, pidin omatoimisesti kesällä melkein kuukauden tauon punktioista eikä se helpottanut lainkaan. Nestettä kertyi noin 10ml/vrk koko ajan kesäkuusta marraskuuhun. Nyt leikkauksen ansiosta määrä on kolminkertaistunut. Grr! Tulit tänään mieleenki, kun sain Mepilex Ag:tä kylkeeni. Nyt minullakin on hopeaa käytössä.

    Hyvää joulua molemmille!

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Löysin blogisi ja aloin sitä nyt lukemaan. Ajattelin laittaa viestiä sillä minulla myös triplanegatiivinen rintasyöpä joka leikattu 4.2 tänä vuonna. Haava aukaistiin uudestaan 16.2 hematoomaleikkauksen vuoksi. Oikea rintani poistettiin kokonaan ja kainaloni tyhjättiin.

    Poistettu tuumori 7 senttiä iso ja levinnyt 1/13 imusolmukkeeseen.

    Nyt viikko sitten ensimmäinen taxotere-tiputus takana ja xeloda-kuuri päällä. Sytot on yhteensä kuusi kertaa jonka jälkeen viiden viikon sädehoitojakso.

    Jännä juttu miten erimielisiä lääkärit näköjään näissä sairauksissa on. Oma lääkärini pitää lähes mahdottomana ajatusta perinnöllisestä alttiudesta syöpääni... Ja jatkossa kulen kontrolleissa vuoden välein viiden vuoden ajan, kun sädehoitojakso loppuu...

    Minulla on myös pienet pojat, 4-,7- ja 8-vuotiaat. Itse täytin juuri 40 vuotta.

    VastaaPoista
  5. Hei,

    kiitos viestistä. Harmi, että olet joutunut rintsarijoukon jatkoksi, mutta toivottavasti löydät muiden nuorten tai vanhempien joukosta vertaisseuraa. Sain vasta joulukuussa ensimmäistä kertaa kuulla, että syöpäni saattaisi olla perinnöllinen. Tutkimukset ovat käynnissä, joten ehkä olen viisaampi asian suhteen myöhemmin.

    Tsemppiä hoitoihin! Muista levätä tarpeeksi, jotta jaksat olla poikien kanssa ja kerätä voimia toipumiseen. :)

    VastaaPoista

Suosituimmat tekstit