maanantai 17. joulukuuta 2012

Haava kiinni

Olipas ihana lumipyry aamulla! Sain viettää ihan itsekseni autossa melkein puolitoista tuntia enkä tietenkään ehtinyt ajoissa Naistenklinikalle. Voi, miten ihana alku viikolle! Soitin matkalta osastolle ja minulle luvattiin hoitoa. Kokenut lääkäri totesi pienen repeämisen siistiksi ja päätti tikata aukon umpeen. Noin viiden minuutin kuluttua saapumisestaan osastolle potilas makasi jo tutkimuspöydällä ommeltavana. Ompeleiden päälle tuli vielä teippiä, sidostarpeita ja haavalappuja. Vartin päästä olin jo matkalla (lääkärin luvalla) töihin. Lääkärin mukaan repeämä oli sen verran pieni, ettei sitä tarvitse erityisemmin varoa. Menen seuraavan kerran käymään Naistenklinikalla perjantaina, jolloin tehdään punktio ja päätetään laitetaanko minidreeni ensi viikon punktio-ongelmaa helpottamaan. Ehdotin itse sen hirvityshärvelin virittämistä, sillä se ratkaisisi punktio-ongelman ja osaan poistaa sen itse. Sain myös luvan mennä rinteeseen lomalla! Jee!

Ensimmäinen työpäivä alkoi tuon tikkauskeikan vuoksi hieman aiottua myöhemmin, mutta kuitenkin ihan mukavasti. Hyvästä särkylääkityksestä huolimatta tikattua puolta särki ja muutenkin olin aika tokkurassa, kun viime yönä heräsin pariin otteeseen vaihtamaan rätit haavan päälle eikä sopivaa asentoa ollut ihan vaivatonta löytää. Taisin hieman jännittää aamun käyntiä. Pahimmillaan lääkäri olisi voinut komentaa vuodelepoon ja käskeä perumaan matkan. Mutta siis töissä oli ihana nähdä työkavereita ja palata tuttuihin kuvioihin. Jostain syystä nyt väsyttää.

Otan nyt pari päivää hieman rauhallisemmin ja aamulla aion lähteä liikkeelle ennen virolaisia rakennusmiehiä, etten juutu koko aamuksi ruuhkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti