keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tuplapunktio ja urheilutissit

Naistenklinikan punktiopoli on ajatuksena hyvä. Maanantaista keskiviikkoon palvelua saa kello kahdeksalta ja torstaista lauantaihin kello yhdeksältä. Käytännössä tuo malli ei aina ole ihan paras mahdollinen potilaan kannalta. Eilen jouduin kiskomaan eskarilaisen sängystä kesken unien, jotta ehtisin edes suunnilleen kahdeksaksi kaupunkiin, jonne meiltä ajaa vähintään puoli tuntia. Olin aamun vauhdikkaasta toiminnasta huolimatta 20min myöhässä, mutta jonossa oli ollut yli 10 potilasta, joten onneksi oli vielä yksi odottamassa ennen minua. Vastassa oli nuorehko lääkäri, joka pyysi lupaa käyttää pienempää neulaa. Muisti minun aiemmat toiveet isosta neulasta, kun seroomaonkalot sijaitsivat ylhäällä, jonne pieni neula ei yltänyt. Vasemmalta puolelta lähti 100ml nestettä ja oikealta puolelta 30ml eli molemmilla puolilla nesteen kertyminen on vähentynyt ja eiliseen aamuun mennessä osa maanantai-illan nesteistä oli jatkanut jo matkaa eteenpäin. Lääkäri sai kutsun leikkaussaliin, mutta kyseli kuitenkin lomakuulumiset ja kysyi meidän poikien sopeutumisesta äidin sairastamiseen. Tuo parin minuutin juttutuokio teki hyvää ja tajusin taas kerran, kuinka pitkän ja raskaan taipaleen olemme perheenä kulkeneet tänä vuonna ja kuinka hyvin asiat nyt ovat.

Kotimatkalla olin jo ennen yhdeksää ja kahden vähäunisen yön jälkeen olin kovasti päiväunien tarpeessa. Yritin taas nukkua, mutta uni ei vaan tullut, joten päätin lähteä salille. Tuntui, että kävin ylikierroksilla, joten oli pakko saada pientä väsytystä, että edes illalla tulisi sitten uni. Ulkona käveleminen ei houkuttele, sillä maaliskuisen leikkauksen jälkeen kaaduin asfaltilla olleen hiekan takia ja nyt vastaava kaatuminen olisi vielä pahempi, koska molemmat puolet on leikattu. Minulla on tällä hetkellä vain yhdet proteesit, joten en halunnut hikoilla niitä enkä toisaalta mennä ihan rinnattomanakaan salille. Siispä otin puhtaat varrettomat sukat kotoa mukaan ja kävin ostamassa Eurokankaasta pussillisen vanua. Simsalabim! Taioin itselleni urheilutissit parkkipaikalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa Helsingin keskustaan ostamaan toiset proteesit ja siihen olisi mennyt pari tuntia. Näillä versioilla pärjään nyt siihen asti, että palaan töihin, josta voin lounastunnilla piipahtaa hakemaan varakappaleet. Salilla on tarjolla sellainen kuppi-istuimella varustettu kuntopyörä, jossa yläkroppa voi olla täysin rento, joten kävin polkemassa sillä vajaan tunnin verran. Se sai veren sopivasti kiertämään ja hien valumaan, kun tietenkin piti valita se mäkiohjelma ja siihen sopivat popit korviin. Tunnin jälkeen oli ihan superhyvä olo! Parin viikon päästä saan jo mennä vesijumppaankin. Tätä tsemppifiilistä olen odottanut jo pitkään.

Vointini paranee päivä päivältä. Eilen sain jo irrottaa haavateipit ja molemmat leikkausarvet näyttävät siisteiltä. Vasen puoli on kuitenkin aika kipeä, mutta voin jo onneksi nukkua oikealla kyljellä. Autolla ajaminen ruuhka-aikojen ulkopuolella sujuu jo yllättävän hyvin. Kaupassakin olen käynyt yksin, tosin ostamassa vain pari maitoa ja hieman leipää.  Eilen illalla innostuin ehdottamaan pojille yhdessä nukkumista, kun mies on edelleen työmatkalla. Nukuin reunalla, mutta ilmeisesti olin kuitenkin varonut unissaankin heiluvia käsiä ja jalkoja, joten heräsin aamulla kunnon päänsäryn ja niskajumituksen kanssa. Aamupäivä onkin mennyt venytellessä ja särkylääkkeitä popsiessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti