Olen toivonut ja odottanut leikkausta kovasti, mutta nyt se tuntuu lähenevän hurjaa vauhtia. Olen touhottanut koko viikon puolijuoksua joka paikkaan. Yöunet ovat jääneet lyhyiksi ja tekemättömien asioiden lista tuntuu kasvavan koko ajan. Huoh! Vielä pitäisi jaksaa keskittyä huominen ja maanantai töissä.
Viikon oireuutinen: heinäkuusta asti kiukutellut toinen isovarpaan kynsi päätti vihdoin irrota. Alle oli kasvanut jo pitkä pätkä uutta kynttä, joten kokemus oli varsin kivuton. Nyt minulla on kaksi ihan järkyttävän rumaa isovarpaan kynttä. Sormissa kynnet ovat pysyneet aiemmin olleista nesteilyistä huolimatta hyvin paikoillaan. Osa kynnenalusista on tyhjää täynnä lähes puoliväliin asti, mutta hyvin ovat näinkin pysyneet matkassa mukana.
Tänään taisi olla viimeinen vesijumppani nykyisellä varustuksella. Olisi tehnyt mieli nakata uimapuku täytteineen roskiin tunnin päätteeksi. En kuitenkaan uskaltanut olla niin rohkea. Entä, jos vaikka lääkäri sairastuu ja leikkaus siirtyy tammikuulle? Sitten en pääse uimaan ja sitten harmittaa. Olikohan tänään viimeinen punktio? Ainakin uusi lääkäri sai uudenlaiset kivut aikaiseksi. Onneksi Naistenklinikalla kiroilu ei ole kiellettyä. :) Teipitkin laittoi niin tiukasti, että kyyneleet silmissä kiroilin myös illalla kotona. Tämä uusi lääkäri ystävällisesti kertoi, että nestettä voi kertyä leikkauksen jälkeen molemmille puolille. Asia on kuulema muiden asioiden lisäksi myös tuurista kiinni. Sitä tuuria ei tähän osoitteeseen ole pahemmin sadellut tänä vuonna, joten toivon nyt aluksi, etten joutuisi yli kolmea kertaa viikossa ravaamaan punktiossa.
Rintasyöpäyhdistys sai tänään uuden tarmokkaan puheenjohtajan ja hallituksen. Kaikenlaista uutta on varmasti ensi vuonna luvassa. On hienoa huomata, että negatiivisen asian vastapainoksi olen löytänyt tänä vuonna monta uutta ystävää kanssasisarista. Vaikka purankin tuntojani varsin aktiivisesti sekä kirjallisesti että suullisesti, on vertaistuki antanut paljon voimaa. Aina ei tarvita edes sanoja. Pelkkä katse riittää. Ei tätä sekametelisoppaa saa ikinä selkeästi kirjoitettua auki vaikka kuinka yrittäisi.
Onnea matkaan leikkaukseen, toivotaan, että kaikki menee hyvin, eikä nesteitä kertyisi kummallekaan puolelle.
VastaaPoistaNuo kertomasi kynsivaivat ovat niin tuttuja: mulla vielä isoissa varpaissa vanhat (ihan "kuolleet" ja karmean näköiset) kynnet päällä, en ole raatsinut repiä väkisin pois. Kahdesta sormesta sen sijaan on jo vanha kynsi lähtenyt kokonaan pois ja uudet ovat kasvamassa pikkuhiljaa, ei kaunista katsottavaa, mutta en jaksa suojata niitä enää laastareilla (aika monta metriä Pirkkaa kyllä kului alkusyksyllä!). Muissakin on vielä pari milliä nesteilyn vuoksi kuollutta kärkiosaa. Ei mitään kynsillä koreilua todellakaan!