tiistai 13. marraskuuta 2012

Ikuinen epävarmuus

Kävin aamulla Kelassa selvittämässä tähän osa-aikaiseen sairauslomaan liittyvän paperisodan kuntoon. Hakemukset oli kyllä lähetetty jo aikoja sitten, mutta halusivat vielä lisäselvityksen. Jostain syystä saan Kelalta aina kaksi kirjettä, joissa on hieman erilainen sisältö. Edellisellä postituskierroksella ensimmäisessä kirjeessä luki, ettei minulle myönnetä matkakorvausta ja toisessa (samalle päivälle päivätyssä) kirjeessä ilmoitettiin, että minulle myönnetään matkakorvaus. Varsin omituista huumoria pommittaa sairaita tuplaposteilla.

Suurimman osan vapaapäivästäni vietinkin sitten ajellen ostoskeskuksesta toiseen. Rakas lämpöhuopani lopetti viikonloppuna lämmittämisen... taisi saada burnoutin. Minulla ei tietenkään ollut kuittia tallessa, joten aloitin aamun soittamalla Plussan asiakaspalveluun, josta sain selville kuitinnumeron. Kuitinnumeron avulla saatiin kaupassa kaivettua sitten takuukuitti. Ensimmäisestä kaupasta ei tietenkään löytynyt uutta tilalle, joten päädyin ajamaan 35km päähän, josta löytyi juuri samanlainen huopa. Myyjä kyllä ehdotti, että tilaavat lähimpään liikkeeseen minulle huovan, mutta se olisi voinut kestää jopa yli 2 viikkoa. Koska odotin sitä puhelua lääkäriltä, olin ihan iloinen, että sain jotain melkein järkevää tekemistä. Liikkeessä odotellessani katselin myös joululahjoja.

Kun puhelua ei ollut kuulunut vielä kolmeen mennessä, päätin soittaa itse Naistenklinikalle. Selvisi, että minun puhelinaikamerkintä oli vahingossa poistettu tältä päivältä, joten jätin soittopyynnön lääkärille. Onneksi lääkäri soitti pian ja pahoitteli sitä, että minut oli unohdettu. Hieman teki mieli huutaa, mutta päädyin ystävällisesti kysymään tt-kuvauksen tuloksia. Päivän hyvät uutiset ensin: rinta-alue on puhdas eikä kuvissa näkynyt aktiivisia metastaaseja ja leikkaus tehdään suunnitellusti ensi viikon tiistaina. Jee! Ne rintalihaksen alla lymynneet pahikset on siis tuhottu eikä uusia ole ilmestynyt. Mutta... kuvissa näkyi varjostuma maksassa, joka ei näytä syövältä ja se voidaan ultrata myöhemmin. Täytynee ensi viikolla selvittää, onko kyseessä sama tapaus, joka aiemmassa kuvauksessa oli mainittu ylävatsan alueella olevaksi epäselväksi alueeksi. Ilmeisesti kenelläkään ei ollut käynyt mielessäkään verrata uusia ja vanhoja kuvia. Eikö tähän projektiin liittyen voi ikinä saada selkeästi hyviä uutisia?? Pitääkö aina olla jotain epäselvää ja selvitettävää? Olen huono kestämään epävarmuutta. Haluaisin aina saada asiat halki, poikki ja pinoon, jotta päästään eteenpäin. Nyt joudun opettelemaan elämistä ikuisen epävarmuuden kanssa.

Puhelun jälkeen suuntasin leffaan ja ostoksille poikien kanssa. Pojat saivat mm. uimalasit ja itselleni ostin liivit. Oli hieman hankalaa ostaa tulevalle tissittömälle liivejä, kun ei ollut tulevaa proteesia saatavilla eikä ympärysmittaakaan ole ihan helppo testata, kun on vielä yksitissinen. Päädyin valitsemaan keskivertokoon. Pakko oli jonkinlaiset viritelmät ostaa, että voin valita sopivahkot pumpuliproteesit sitten ensi viikolla, kun lähden sairaalasta. Toiveikkaana ostin myös itselleni joulun rinnereissulle uudet laskettelulasit. Toivottavasti olen silloin jo kunnossa ja pääsen nauttimaan oikeasta lomasta kaikkien sairauslomien jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Hienoa että leikkaus tehdään ajallaan! Ja tietysti mahtavaa ettei rinnan alueelta löytynyt mitään.
    Tsemppiä!!! <3

    VastaaPoista
  2. Syöpään sairastuminen opettaa epävarmuuden sietämistä vähän liikaakin. :-(

    Ei sitä silti koskaan täysin opi, vaikka harjoitusta on mullakin takana jo kohta täydet 12 vuotta.

    VastaaPoista

Suosituimmat tekstit