lauantai 27. lokakuuta 2012

Proteesit rantalomalla

Näin alkuun on todettava, että oli ihana matka ja Tunisia ylitti odotukset. Saimme nauttia 30 asteen lämmöstä, uima-altaista, upeista maisemista ja mikä parasta, toistemme seurasta. Poikien (ja tietenkin myös mieheni) kanssa on ihana matkustaa.

Olen tehnyt jo useamman ulkomaan reissun proteesin kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen rantaloma. Päädyin pakkaamaan varsinaisen proteesin matkatavaroihin ja kävelin turvatarkastuksen läpi Helsinki-Vantaalla uimapuku (ja toki pari muutakin vaatetta ;)) päälläni. Päädyin vaihtamaan alusvaatetuksen hieman mukavampaan versioon eli normaaliin settiin pumpulitissin kera lentokentän vessassa. Loman aikana olin kerrankin supertarkka aurinkovoiteiden kanssa. Olin ostanut jo Suomesta mukaan 30- ja 50-suojakertoimella varustetut voiteet, joita käytin ahkerasti varsinkin sädetettyihin kohtiin. Onnistuin nauttimaan auringosta ja uimaan ilman pienintäkään punoitusta.

Koska Amoenasta ei löytynyt hyvännäköistä uimapukua, johon olisi mahtunut (jättikokoinen) uimaproteesini, askartelin kesällä vanhasta uimapuvusta proteesiuikkarin. Sain mahdutettua proteesin kuppiosan vuoren sisälle ja uimapuku on palvellut ihan hyvin uimahalli- ja kylpyläkäynneillä. Nyt kirkkaassa valossa se ei toiminut ihan niin hyvin. Piti aina tarkistaa vedestä noustessa proteesin sijainti, joka oli usein pari senttiä luomutissiä alempana. Kirkkaassa auringonvalossa huomasin myös, että säärikarvatkin ovat tehneet kunnon comebackin. Oli hieman haasteellista saada uimapuku kuivumaan uintikeikkojen välillä, kun proteesi on ommeltu vuori- ja uimapukukankaan väliin, ettei se pilkistele sieltä. Bikineistä oli turha edes haaveilla tällä kertaa.

Varsinainen proteesikaan ei ollut ihan ihanteellinen matkakumppani. Jos et usko, voit laittaa rintaliivien sisälle vähintään 1,5 litran lämpimän vesi-ilmapallon täytettynä ja mennä saunaan ensin puoleksi tunniksi ja sen jälkeen tallustelemaan jonnekin muutamaksi tunniksi niin, että hiki valuu selästä. Voin kertoa, että on vaikea pysytellä raikkaana tuon viritelmän kanssa.

Maltoin kuitenkin pysytellä positiivisenä, sillä ajattelin, että tämä on viimeinen reissuni noiden jättiproteesien kanssa. Tiistain lääkärikäynnillä aion tehdä selväksi tahtoni eli että tahdon tuon toisenkin rinnan pois niin pian kuin mahdollista. Olisi ollut paljon helpompaa seikkailla pumpuliproteesien kanssa.

Flunssa ja poskiontelontulehdus talttui antibiooteilla matkan aikana. Jouduin kuitenkin aloittamaan heti perään Kefexin-kuurin, kun ihoni sai normaalin tapaan hepulin uima-allasvedestä. Palasimme kotiin perjantai-iltana ja tänään kävin heti aamusta punktiossa. Kokenut lääkäri ei meinannut saada nestettä ulos ja epäili isolla neulalla minua sisältä sohiessaan aiheuttavansa verenvuotoa. Onneksi pienen verimäärän lisäksi hän vihdoin osui nestesuoneen ja sai nyhdettyä minusta taas 80ml nestettä.

Loma antoi minulle paljon kaipaamani irtioton arjesta. Huomasin, etten ollut ajatellut syöpää lainkaan moneen päivään. Olin myös ensimmäistä kertaa vuosiin täydessä netti- ja uutispimennossa koko viikon ajan. Tunnen edelleen olevani välitilassa ja tavallaan hoitoputkessa, koska nesteongelma on ratkaisematta. Tiedän, että tulen aina olemaan jollain tavalla välitilassa syövän kanssa, mutta haluaisin päästä hieman nauttimaan vapaudesta ilman viikottaista punktiota.

PS. Lomamme osui juuri Kauneus- ja terveysmessujen kanssa päällekkäin, joten en valitettavasti päässyt tutustumaan Siskojen valokuvanäyttelyyn. Upeita kuvia rintasyöpään sairastuneista ja rohkeita naisia!

1 kommentti:

  1. Ihana kuulla, että selvisitte reissusta terveinä! <3

    Mielettömästä tsemppiä sinulle jatkossakin, lääkärireissulle myös. :-) Itse menen ensi perjantaina ekan kerran kontrolliin, on jo liuta kysymyksiä näistä hikoilu- ym. oireista...

    VastaaPoista