sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Mihin katosi 5kk?

Lääkäri olisi määrännyt helmikuussa sairauslomaa heti diagnoosista, mutta kieltäydyin siitä. Olisin vaan joutunut vaan odottelemaan leikkausta kotona. Jatkoin siis töissä leikkaukseen asti ja se valinta oli minulle sopiva ja ehkä tyypillinenkin. Jouduin jäämään sairauslomalle maaliskuun puolivälissä. Ensimmäinen kuukausi meni leikkauksesta toipuessa. Aloin olla jo aika hyvässä kunnossa, kun sytostaattihoidot alkoivat huhtikuun alkupuolella. Siitä alkoikin varsinainen olotilojen vuoristorata, jota ei kyllä tule ikävä. Vuoristorataa jatkui elokuun alkupuolelle, jonka jälkeen oli pieni hengähdystauko ennen sädehoitoja. Yritin pariin kertaan neuvotella lupaa palata töihin hoitojen aikana, mutta kielto Syöpiksen lääkäreiltä oli ehdoton ja näin jälkikäteen ajateltuna ehkä järkeväkin...

Mitä ihmettä olen tehnyt nämä 5kk? Ainakin olen nukkunut ja potenut oloani. Olen katsonut digiboksilta kasoittain hömppää ja välillä dokkareitakin hömöttäessäni sohvalla horroksessa. Arkeani ovat rytmittäneet visiitit Naistenklinikalle ja Syöpikselle sekä poikien kuskaaminen päiväkotiin, kouluun ja futistreeneihin. Apteekissakin on tullut käytyä aika monta kertaa. Olen myös lukenut jonkun verran ja perheenä olemme retkeilleet ja reissanneet aina, kun vointini on ollut edes melkein siedettävä. Ehdottoman työkiellon olen kiertänyt hoitamalla poikien futisseuran asioita välillä. On ollut ihan virkistävää puuhastella välillä jotain hyödyllistäkin. Blogiakin on tullut kirjoiteltua ja netissä surffailtua.

Mitä en ole tehnyt? En ole ollut kodinhengetär. Pyykkikone on käynnistynyt vasta sitten, kun ei ole enää puhtaita vaatteita jäljellä. Imuriakaan en ole liikutellut viittä kertaa enempää ja ikkunatkin pesi äiti. Kaupassa olen kyllä käynyt, mutta ruokaa en ole juurikaan laittanut. Onneksi mieheni on innokas kokkaaja. Vasta hiljattain olen innostunut laittamaan ruokaa ja hieman leipomaankin välillä. Suunnittelin ennen sairauslomaa tekeväni hienot valokuvakirjat parilta viime vuodelta. No, eipä ole tullut tehtyä sitäkään. En ole selviytynyt salillekaan kuntoa kohottamaan, koska syto-oireiden jälkeen sain flunssaoireet.

Mutta huomenna alkaa uusi vaihe, kun palaan töihin. Jään kaipaamaan ainoastaan rauhallisia arki-iltapäiviä, jolloin ehdimme poikien kanssa syödä rauhassa välipalaa ja juttelemaan ennen illan treenejä ja muita puuhia.

4 kommenttia:

  1. Toivotan onnea työhönpaluuseen! Täällä yksi todella kade joka kans jo alkaa kaipaamaan töihin. Saan kuudennen ja toivottavasti viimeiset sytomyrkyt tiistaina. Alankin jo olla todella kyllästynyt sängyssä makaamiseen, huonovointisuuteen ja nyt viimeisen kerran jälkeen myös todella koviin vatsakipuihin ja kramppeihin.

    Positiivisena puolena minäkin näen siinä, että olen saanut olla kotona lapsieni kanssa koko kesän. Pojkani aloitti ekan luokan nyt syksyllä ja sekin on ollut kivaa kun hän innoissaan ryntää kotiin jo puolilta päivin ja aina olen voinut olla häntä vastassa ja jaksanut kuunnella miten kivaa koulussa on ollut ja uusia kavereita tullut.

    Mielestäni olet ollut viisas kun et ole ryhtynyt kodinhengettäreksi. Se on niin triviaalia pitää koti tip top kunnossa. Jään odottamaan raporttia siitä miten työhönpaluusi on onnistunut! toivon sinulle kaikkea hyvää ja jään odottelemaan seuraavaa blogiasi. "W"








    VastaaPoista
  2. Tsemppiä viimeiseen sytokierrokseen! Vatsakivut ja -krampit olivat pahin sivuoire ainakin minulla. Taxotere aiheutti niitä aina sen kahden viikon ajan. Hönöä oloakaan ei ole tullut ikävä.

    Nyt onkin uusi ongelma: mitähän sitä laittaisi huomenna päälle... Tämä reilu 5kk on mennyt huppareissa ja farkuissa/muissa mukavissa housuissa.

    VastaaPoista
  3. Mukavaa työhönpaluuta, osa-aikaisuus on aluksi hyvä ratkaisu. Aikuisseura tekee hyvää, vaikka pienet lapsetkin ovat kyllä mukavia. :_) Ja etenkin se, ettei ole koko ajan oma tauti mielessä, kun on ihan muuta ajateltavaa.

    Itse teinieni kanssa käytännössä koko piiiiitkän kesäloman sairauslomalaisena viettäneenä tykkäsin kovasti töihin paluusta, elämä alkoi tuntua kaikin puolin normaalimmalta. Ja tarvittaessa voi onneksi sairaslomailla jatkossakin, liian sisukas sissi ei tarvitse yrittää onneksi tällaisen reissun jälkeen olla.

    VastaaPoista
  4. Paljon voimia työhön paluuseen! Olen itse ollut töissä hoitojen jälkeen reilun vuoden. Lähdin hieman liian innokkaasti töihin ja väsähdin, mutten antanut periksi. Nyt on olo ihan toisenlainen - jaksan taas:) Olen lukenut sun blogia ja saatanpa kirjoittaa sulle privaatisti. Mulla oli myös triplanegatiivinen ja vaikeahoitoinen - nyt kuvat puhtaat ja olo oikein hyvä!!! Toivon sydämestäni sinulle maailman parasta jatkoa:)

    VastaaPoista

Suosituimmat tekstit