torstai 6. syyskuuta 2012

Lääkärireissu ja tarkennusta kritiikkiin

Aloitetaanpas taas tutuksi tulleella tarinalla: Olipa taas kerran lääkäri, joka yritti tehdä punktion, mutta ei onnistunut. Siispä liiskailtiin potilaan käventynyttä ja arkaa leikkausaluetta, johon lisättiin sävyä puhdistamalla alue tujuilla tököteillä. Nestettä ei tullut tarpeeksi, joten otettiin käyttöön isompi neula ja saatiin tulokseksi 60 ml. Lopuksi neula osui tietenkin lihakseen ja potilas nieleskellä huonoa oloa seuraavat 2-3 tuntia. Potilas tuollaista äkillistä kipua. Se vie täysin voimat ja potilaan tekisi mieli hautautua kotiin peiton alle potemaan kamalaa oloa. Potilaan leikkausalue näyttää kuulema neulatyynyltä.

Pirullisen punktion jälkeen keskusteltiin lääkärin kanssa leikkauksesta, jossa poistettaisiin ainakin seroomaonkalo/-t. On olemassa mahdollisuus, että nesteen kertyminen rauhoittuu hoitojen loputtua ja ihon täytyy antaa toipua. Sain ohjeeksi palata lääkärin vastaanotolle noin kuukauden kuluttua sädehoitojen päättymisestä, jolloin arvioidaan leikkaustarve ja laitetaan minut leikkausjonoon. Yleensä toista rintaa ei poisteta alle vuoden kuluessa ensimmäisestä leikkauksesta. Lääkäri kannatti ajatustani siitä, että jos avataan leikattu puoli, kannattaa samalla operoida toinenkin puoli.

Sädehoito sujui rutiinilla ja töihinkin ehdin vielä loppupäiväksi. Illalla oli vielä nuoremman vanhempainilta ja kaupassakin oli käytävä. Oli taas ihan tarpeeksi ohjelmaa yhdelle päivälle.

Sain palautetta siitä, kun arvostelin julkista terveydenhuoltoa ja IT-järjestelmiä. En ymmärrä, miten ihmiset ovat niin yltiöpositiivisia näihin aiheisiin liittyen, vaikka Suomessa tapahtuu paljon hoitovirheitä ja järjestelmät eivät toimi tehokkaasti ristiin. Tuskin kovinkaan moni olisi ymmärtäväinen, jos pankin saldo näyttäsi välillä 5 000 euroa ja seuraavana päivänä 200 euroa pienen päivityksen tai bugin takia. Tietyn pankin asiakkaana ja näen kaikki tilit, lainat, sijoitukset ja vakuutukset samoilla tunnuksilla. Pankin nettipalveluun kytkeytyy, terveydenhuollon järjestelmien tavoin, useita eri järjestelmiä, esim. pörssin kaupankäyntijärjestelmät. Miksiköhän ei potilas voisi päästä katsomaan omia tietojaan, ilman päivitysoikeutta tietenkin. Joo, tiedän että voi pyytää kaiken paperilla, mutta mieluummin katsoisin tietoja sähköisesti, koska en ota vastaan tiliotteita enkä laskujakaan paperiversioina ellei ole pakko. Olen myös sitä mieltä, että aina on mahdollista parantaa ja kehittää toimintaa.

Olen saanut hyvää hoitoa ja nopeasti, mutta varsinkin siirtymävaiheet olisivat voineet sujua paremminkin. Tässä pari esimerkkiä: Lähete faksattiin eteenpäin ja siihen oli tehty käsin merkintöjä, jonka vuoksi lähete tippui kahden sairaalan väliin eikä kukaan olisi soittanut, ellen itse olisi soitellut perään. Leikkauksessa jäi pari syöpäistä imusolmuketta poistamatta ja hoitaja iski kotiuttamisen yhteydessä kouraan lapun, josta sain lukea, että syöpä saattaa olla levinnyt vatsaan. Sain turhaan seroomakatetrin kylkeeni, kun Naistenklinikalla ei tiedetty Syöpäsairaalan kantaa kyseisiin härveleihin. Eri hoitojen ja tutkimusten aikataulujen yhteensovittamisessa on haasteita. Olen kyllä vaihdattanut aikoja ja saanut Naistenklinikallakin osaston joustamaan punktioaikojen suhteen. Punktiokokemuksistani olenkin avautunut lähes joka tekstissäni, joten ei niistä sen enempää...

Vielä yksi marmatuksen aihe: Meilahden pysäköinti!!! Alueella on paljon remontteja käynnissä (hyvä asia :)), minkä vuoksi remonttimiesten autot ovat kansoittaneet parkkipaikat ja osa parkkipaikoista on jäänyt myös remonttialueiden alle. Tällä viikolla loputkin ilmeisesti palasivat lomilta, joten on vaikeaa löytää parkkipaikkaa edes parkkihallista. Osa parkkiruuduista on myös niin kapeita, ettei niihin mahdu perheauton kanssa. Pysäköintiongelmalla on tietenkin myös posiviivinen puoli, sillä parkkipirkoille riittää alueella varmasti töitä ja kaupungille kertyy mukavasti tuloja.

Hmmm... olenkohan avautunut taas tarpeeksi yhdelle päivälle?

Ensimmäinen työviikko on pian takana ja on ollut kiva tehdä taas päivisin jotain järkevää ja normaalia. Voimat ovat iltaisin aika vähissä, mutta pian arki helpottuu, kun sädehoidot loppuvat. Enää viikko tai pari, kai...

5 kommenttia:

  1. No on sulla kyllä ollu paljon ylimääräistä harmia ja kipua tuon nesteen kertymisen ja punktioiden takia.Niinkun ei perustaudissa olis jo tarpeeks kestämistä! Voi kun tilanne nyt jo rauhoittuis etkä enää joutuis uusiin leikkauksiin.Voimia sinulle loppuhoitoihin ja mukavaa syksyä koko perheelle.Ja ymmärrän kyllä ärtymyksesi noihin tietotekniikkasotkuihinkin.Suomessa on satsattu huikeita summia toisiinsasopimattomiin ohjelmistoihin ja nyt ollaan sitten lirissä kun ei ole rahaa tehdä kaikkea uusiksi.Systeemit otettiin aikoinaan aivan liian nopeasti käyttöön eikä kuunneltu alalla työskenteleviä ja heidän tarpeitaan.IT-väki suunnitteli ja tässä on tulos! Lisäksi on aivan älytöntä että potilashoidossa työskentelevien pitää kaiken kiireen ja "sen varsinaisen päätyönsä"ohella tehdä tätä sihteerien hommaa noin niinkuin sivuhommana.Ei ole yhtään ihme jos tekstejä puuttuu tai virheitä tulee.Aika ei millään riitä jatkuvaan reaaliaikaiseen kirjaukseen ja potilaan hoitoon.Tämä on valitettavan totta tämän päivän Suomessa ja ainakin minun työpaikallani sairaalassa.Mainittakoon että en työskentele syöpäpotilaiden hoidossa.Lisäksi pitäisi siinä sivussa opettaa hoidot ja ohjelmat jatkuvasti vaihtuville sijaisille ja opiskelijoille.Ja olla aina vastaanottamassa syystäkin kiukkuisten potilaiden valituksia.Välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin tälläkin puolella!

    VastaaPoista
  2. Auts - tiedän, miltä tuntuu kun neula menee punktiossa terveeseen, tuntevaan kudokseen. Ei kyllä naurata vähään aikaan!
    Erittäin hyvä ajatus tuo, että voisi itse katsoa tietojaan esim. pankkitunnuksilla, jolloin riittävä yksilöinti olisi varmistettu. Ilmeisesti vähän siihen suuntaan ollaan menossakin Hyvis.fi-sivuston avulla. Se vain etenee (ainakin meillä) varsin hitaasti. Minulla on viestiyhteys sitä kautta kirurgianpolin rintahoitajaan, mutta harvoinpa sitä yhteyttä on tarvittu. Syöpäpoli ei sen sijaan (vielä) kuulu systeemiin. Sillä olisi minulle paljon enemmän käyttöä. Labratulosten omatoiminen tarkastelu on jo ilmoitettu tulevan jossakin vaiheessa mukaan Hyvikseen.
    Näyttää siltä, että tätä nyt testataan ihan rauhassa ennenkuin se leviää edes tämmöisenä viestiyhteytenä kaikkiin hoitoyksiköihin.

    Paperitulosteiden osalta minulle on kyllä jäänyt mielikuva, ettei ihan kaikkea anneta edes pyynnöstä. Saatan olla väärässäkin, eikä sitä saamista ainakaan ole helpoksi tehty; sairaanhoitaja ei voinut antaa eri hoitoyksikköön tullutta patologin lausuntoa paperilla, vaan se pitäisi pyytää siltä lääkäriltä, jolle se on tullut. Byrogratiaa!

    Tsemppiä viimeisiin sädetyksiin!

    VastaaPoista
  3. Hei

    MOT-ohjelmassa oli viime keväänä (2.4.2012) HUSin edustaja puhumassa aiheesta. Aika karua oli kertomansa, tässä suoraan netistä kopsattu esittelyteksti:

    "Haastattelemani HUS:n hallintoylilääkäri, dosentti Lasse Lehtonen on pätevän ja mukavan oloinen mies. Plakkarissa on kaksi tohtorintutkintoa: lääketieteestä ja oikeustieteestä. Lehtonen pudottelee kuin liukuhihnalta kovaa tekstiä siitä, miten toimimattomat tai puutteelliset potilastietojärjestelmät tuottavat harmaita hiuksia koko ammattikunnalle. Vaikeaa on kuulemma löytää lääkäriä, jolla ei olisi kokemuksia koko tietojärjestelmän kaatumisesta, käyttökatkoksista, toimintojen hitaudesta tai jopa tietojen äkillisestä katoamisesta.

    Ylilääkäri Lehtosen mukaan paljon puhuttua lääkäripulaa ei olisi, mikäli terveydenhuollon tietotekniikkajärjestelmät pelittäisivät. Suomessa on lähes 20 000 lääkäriä, mikä on enemmän kuin koskaan. Määrä on hyvää kansainvälistä tasoa, mutta ongelma on siinä, että ammattikunnan aika kuluu aivan johonkin muuhun kuin varsinaiseen potilastyöhön. Takkuavien tietojärjestelmien kanssa painiskelu on yksi merkittävimmistä työajan kuluttajista suomalaisissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.

    Erityisen ongelmallista on se, että tietojärjestelmät eivät kommunikoi keskenään. Samaa tietoa joudutaan jatkuvasti kirjaamaan moneen kertaan eri järjestelmiin. Potilastiedot eivät näy lääkärille yhdestä paikasta, vaan ne pitää monasti hakea jopa kymmenien eri lähteiden kautta. Edelleen häkellyttävän suuri osa lääkäreistä käyttää pääasiallisesti paperia tai faksia hankkiessaan potilastietoa muista terveydenhuollon organisaatioista. Potilastietoja kopioidaan myös USB-muisteille, DVD-levykkeille sekä erilaisille web-lomakkeille.

    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on laskeskeltu, että noin 10%:a erikoislääkäreiden vuotuisesta työpanoksesta hukataan tiimalasien tuijotteluun. Eli jo pelkästään HUS:n toiminta-alueella tämä tarkoittaa 200 lääkärin työmäärää. Helsingin seudulla erikoislääkärien poliklinikka-ajasta käytännössä yli puolet tärvääntyy tietokoneiden kanssa touhuamiseen.

    Lasse Lehtonen muistuttaa, että vielä 90-luvulla Suomi oli edelläkävijä terveydenhuollon sähköistämisessä. Pienen maan kehitysresurssit eivät kuitenkaan riittäneet tarvittavien ohjelmistojen päivittämiseen. Nyttemmin suomalaisissa hoitoyksiköissä on pudottu kehityksen kelkasta ja maamme sairaalat ja terveyskeskukset toimivat 15-20 vuotta vanhalla teknologialla, parahtaa HUS:n hallintoylilääkäri.

    Potilasjärjestöistä kerrotaan, että tietojärjestelmien toimivuuteen ja käytettävyyteen liittyvät puutteet aiheuttavat jo suoranaisia riskitilanteita potilaiden hoidossa. Järjestöissä ollaan vähintäänkin turhautuneita tavasta, jolla kokonaisvaltaisen ja yhteensopivan tietojärjestelmän kehittäminen on terveydenhoitoalalla laiminlyöty.

    Myös resurssipulan ja potilasjonojen paineessa työskentelevän lääkärikunnan mitta alkaa olla täynnä. Viimeisen vuosikymmenen aikana terveysalan IT-järjestelmiin on satsattu satoja miljoonia euroja, mutta varsin vähän valmista on saatu aikaiseksi. Ja vaikka valmista olisikin tullut, niin kaikkea leimaa pirstaleisuus: hyvää, koko terveydenhuoltojärjestelmälle yhtenäistä tietotekniikkatuotetta ei ole, vaan alalle on syntynyt sekalaisten projektien viidakko, jossa yhtä ominaisuutta on kehitetty yhteen paikkaan ja toista toiseen.

    Tuloillaan oleva uusi terveydenhuoltolaki laajentaa potilaan mahdollisuutta valita hoitopaikkansa. Uudistus lisää näin ollen lääkärien tarvetta saada potilaita koskevaa tietoa oman organisaation lisäksi myös muista hoitopaikoista. Pitäisikö lääkärikunnan hätähuuto potilastietojärjestelmistä lopultakin ottaa riittävän vakavasti?"

    - Kritiikkisi ei siis todellakaan ole aiheetonta!

    VastaaPoista
  4. Taisin osua aika ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen. Tietoviikko uutisoi tänään, että Suomeen hankitaan uusi valtava sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmä. Potilastietojärjestelmän hankinnan kokonaisarvoksi on arvioitu Sitran selvityksessä 1,2 – 1,8 miljardia euroa.

    Yhteistä järjestelmähankintaa valmistelevat Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Keravan kaupungit, Kirkkonummen kunta sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

    Jos kunnat niin päättävät, hankinta alkaa vielä kuluvan syksyn aikana. Jokaisen organisaation täytyy tehdä päätös, lähteekö mukaan hankintaan.

    Ensimmäisenä asiaa käsittelee Helsingin terveyslautakunta ensi tiistaina.

    Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/jopa+18+miljardin+euron+ithanke+starttaamassa+suomessa/a836316

    Eli hyvä, että päättäjätkin ovat tajunneet, että järjestelmissä on parantamisen tarvetta. :) Toivottavasti projektista ei tule loputon suo, kuten reseptiuudistuksesta.

    VastaaPoista
  5. Hei! En tiedä oletko kiinnostunut, mutta tästä osoitteesta löytyy mielestäni mielenkiintoinen väitöskirja joka on huomenna puolustettavana Oulussa, eli ihan uutta tietoa ( joskaan ei ainakaan minulle kovin yllättävää... ) http://herkules.oulu.fi/isbn9789514298981/isbn9789514298981.pdf
    Toivottavasti sulla on ollut hyvä viikko. Minä alan itse vihdoinkin hieman piristyä viimeisen syton jälkeen ja rupean jo miettimään töihin paluuta. Aurinkoisia syyskelejä! "W"

    VastaaPoista