perjantai 31. elokuuta 2012

Puolet sädehoidosta kärvistelty

Tänään viimeistään tuli ohitettua puoliväli sädehoidoissa. Mikäli en tarvitse sitä kuudetta viikkoa, puoliväli ohitettiin jo keskiviikkona. Nyt on ihokin alkanut oireilla. Sädetettyä aluetta kuumottaa hieman ja iho puhertaa. Nahkaakin on hieman lähtenyt.

Tällä viikolla on tullut uusi haaste vastaan: päällä on kuuma. Näköjään ne hiukset alkaa jo lämmittää, kun melkein koko ajan on hiki päässä. Aina, kun pääsen autoon tai kotiin, pipo/huivi lentää heti päästä.

Eilen kävin viimeistä kertaa fysioterapiassa Naistenklinikalla. Turvotus on jo melkein kokonaan taltutettu. Ainoastaan kämmenselässä on turvotusta, joten saan olla ilman hanskaa ja hihaa. Mikäli turvotusta alkaa ilmetä, täytyy ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin tai terveyskeskukseen. Ihanaa, että vihdoin pääsen eroon yhdestä ramppaamisesta. Punktiossa olikin sitten hieman huonompia uutisia. Kesäkuusta lähtien nestettä on kertynyt noin 10ml/vrk, mutta nyt oli kertynyt 60ml/3vrk eli tuplasti enemmän kuin aiemmin ja vielä hieman eri paikkaan.

Näin rintasyöpähoitajaa vilaukselta Naikkarilla, ja hän kertoi, että ovat perustamassa keskusteluryhmää nuorille rintasyöpäpotilaille, joilla on pieniä lapsia. Idea kuulosti hyvältä, sillä syövän sairastaminen on aina rankka juttu ja rankemmaksi arjen tekee lapset, joita yrittää viimeiseen asti suojella sairauden aiheuttamilta kivuilta ja tuntemuksilta. On jaksettava nousta aamulla vaikka kuinka sattuisi ja heikottaisi. On jaksettava tsempata ja hymyillä edes välillä. Onneksi olen saanut olla välillä myös yksin kotona ja raatoilla rauhassa.

Eilen törmäsin tuttuun vertaissiskoon Naistenklinikalla ja oli kiva jutella taas syöpäprojektissa. Hänellä projekti on vasta alussa ja minä olen jo (toivottavasti) loppusuoralla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja vertailla kokemuksia ja tuntemuksia. Syöpiksen puolella tapasimme kolmannen vertaissiskon ja tarinaa riitti, vaikka tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Kehotan kaikkia rintasyöpään sairastuneita verkostoitumaan. Oma tuska ja ahdistus helpottaa, kun saa vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa. En olekaan ainoa nuorena rintasyöpään sairastunut. Onneksi ja valitettavasti  meitä on paljon.

5 kommenttia:

  1. Siihen sädehoitokohtaan kannattaa kuulma laittaa jotain apteekista saatavaa aloe vera voidetta.
    En muista merkkiä, mutta varmasti löytyy kysymällä.


    Aurinkoista syksyä sinne :)!

    VastaaPoista
  2. Onko sulle kerrottu mistä tuo nesteen jatkuva kertyminen johtuu ja noiden punktioiden tarve noin kauan? Kuulostaa tosi oudolta!Voimia loppuhoitoihin!

    VastaaPoista
  3. Niin totta, mitä sanoit jaksamisesta. Sitä tämä juuri vaatii, koko ajan: on jaksettava sietää paitsi tämä oma koko ajan joltain osin muuttuva tilanne, myös hoitaa kaikenlaisia lapsiin asioita (kukaan muukaan kun ei sitäkään mun tapauksessani tee) - erilaisista koti- ja työhommista puhumattakaan. Vanhemmilla sairastuneilla on paljon vähemmän tsemppaamista vaativia vaateita elämässään, myöntävät sen kyllä itsekin.

    Mulle iski tänään sellainen en-jaksa-yhtään-mitään -päivä, jolloin en haluaisi edes nähdä enkä kuulla mistään tai kenestäkään, vaan olla vaan tekemättä mitään. Naistenlehtien lukeminen on juuri sopivaa hommaa tällaisina päivinä. Omenoita meinasin vähän pilkkoa, mutta iskin sitten oikean peukalon kynnen tosi kipeästi jääkaappia avatessani, laastari sormenpäässä ei oikein iske omenahomma.

    Aika vaikeaa muutenkin toteuttaa mitään tekemättömyyttä, kun en (taaskaan!) saanut kaikkia lapsia lähtemään pois viikonlopuksi. Ehkä taas joskus ensi vuonna seuraava vapaa? Alkaa olla tosi vaikea jaksaa tätä teinimeininkiä ilman taukoja; hermostuin äsken kotiin jättäytyneen teinin ja kaverinsa WII-pelaamiseen ja komensin pihalle. Nyt tekevät neidit pihalla puolivoltteja - ja sisällä on vihdoin hiljaista!

    VastaaPoista
  4. Kiitos rasvavinkistä. Täytyykin tehdä vaihteeksi retki apteekkiin. :)

    Nesteiden jatkuva kertyminen johtuu poistetujen imusolmukkeiden suuresta määrästä ja huonosta tuurista. Yleensä nestettä kertyy vain noin pari viikkoa, mutta minulla tätä on jatkunut jo melkein puoli vuotta. Tänä aikana leikkausalueelle on kehittynyt seroomaonkalo tai useampi ja edessä on leikkaus, jossa poistetaan se/ne.

    Tokakertalainen, tuo jaksaminen ja tsemppaaminen vaatii kyllä omat veronsa. Toisaalta tekisi mieli levätä välillä ihan yksin hiljaisuudessa, mutta haluan kuitenkin olla poikien kanssakin koko ajan. Tuntuu, että ne kasvavat liian nopeasti. :)

    VastaaPoista
  5. ollut hyvin valaisevaa lukea tätä sinun kertomustasi, juuri tänään "tuomion" saaneena. Olin rinnan muutoksen poistossa jonka piti olla hyvälaatuinen, mutta osoittautuikin pahaksi(syöväksi) sädehoidot nyt sitten alkamassa kunhan saan leikkausarven kuntoon....kiitos että olet jakanut kokemuksesi, kuitenkin hyvä tietää että tästä on vain matka eteenpäin ja paranemisiin

    VastaaPoista