tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ilkeät sivuoireet ovat taas täällä

Onneksi viime viikolla tuli puuhattua ihan kiitettävästi, sillä tällä viikolla ei taida olla energiaa seikkailuille ja puuhasteluille. Eilisen CEX-sysostaattitiputuksen oheisena tuli taas vino pino oireita, jotka olin onnistunut jo melkein unohtamaan... Kortisonin ja tiputuksessa saatujen nesteiden ansiosta alkoi pian ilmaantua turvotusta kasvoihin, käsiin ja jalkoihin. Leikatun puolen kämmenselkä oli kuin täyteen puhallettu kertakäyttöhanska. Myös ilkeä kuvotus palasi seurakseni asteittain. Päivällistä jouduin nieleskelemään kolme tuntia, vaikka olin ottanut Granisetronia ja Primperania. Pari kertaa kävin jo vessassa kääntymässä. Kroppa ei taida enää reagoida kiltisti kaikkiin lääkkeisiin. Olen varannut jääkaappiin rahkaa ja tuoreita mansikoita. Toivottavasti ne pysyvät kiltisti sisällä. Juomasuosikkeja ovat taas vichy, kylmä vesi ja hedelmämehu. Tiedän, että nyt olisi tärkeä syödä ja juoda usein, jotta pahoinvointi pysyy loitolla, mutta etova olo ei houkuttele menemään keittiöön. Heti tiputuksen jälkeen alkoi taas päänsärky ja illemmalla tuli pientä lämpöä. Koko kroppa tuntuu todella väsyneeltä, raskaalta ja kömpelöltä. Myös sytostaattien aiheuttama kankeus tuntuu varsinkin jaloissa. Vatsa on taas turvoksissa ja siellä on sellainen outo möykkymäinen olo. Väsymyksen ansiosta aloin torkkua illalla jo klo 21, mutta aamulla heräsin jostain syystä jo klo 5.30 ja taas väsyttää. Vessassa jouduin ravaamaan ainakin kolme kertaa. Turvotusta on onneksi nyt jo hieman vähemmän. Vatsakin kramppailee taas ja selkää särkee ihan kiitettävästi. Sytostaattien aiheuttama flunssainen olo on ennallaan ja hiuksia lähtee edelleen. Olen taas aktivoinut puhelimen muistuttamaan Xelodasta joka aamu ja ilta seuraavat pari viikkoa. Olen taas päässyt varsinaiseen olotilojen vuoristorataan. Marmatuksesta huolimatta olen mielestäni päässyt kohtalaisen helpolla, sillä olen jaksanut käydä edes postilaatikolla joka päivä ja olen voinut puuhata perheen kanssa suht normaalisti parempina päivinä. Pojille suurin helpotus on ollut se, etten ole joutunut ainakaan vielä sairaalaan sytostaattien aikana. Olemme puhuneet paljon siitä, että asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Kunhan sytostaattivuoristorata helpottaa, suuntaamme yhdessä hauskempiin vuoristoratoihin ja seikkailuihin. :)

Vielä pitäisi malttaa odottaa neljä viikkoa seuraavaan lääkärikäyntiin. Silloin on jo seuraava sytostaattikierroskin on jo loppusuoralla. Toisaalta tuntuu, että sytostaattiprojekti on jo melkein maalissa, mutta toisaalta mikään ei ole vielä varmaa. Olen kuitenkin positiivisella mielellä ja toivon, etten ole turhaan kärvistellyt sytostaattien kanssa.

2 kommenttia:

  1. Hei taas!

    Aika kurjalta kuulostaa olosi, toivottavasti ei kestäisi monta päivää. Mulla oli viime viikolla muutama totaalisen väsynyt päivä, jolloin annoin itselleni "luvan" ihan vaan olla, en edes kokannut, vaikka lapset olivat täällä kotona. Elossa pysyivät! Sinulla on onneksi (toivottavasti) mies apuna kotona, ja saat keskittyä toipumiseen huonoimmat päivät.

    Ihmettelen kyllä kovasti, ettet ole saanut Emend-pahoinvoinninestolääkettä, se on huomattavasti tehokkaampi kuin vanhat tropit. Ainakin minulla se piti ensimmäiset päivät tosi hyvin kaikki pahat pois. Meritauti alkoi vasta Emendien jälkeen.

    Nyt kesällä, kun kaikki kukkii ja kukoistaa, kurja olo tuntuu jotenkin vielä astetta kurjemmalta kuin sama olo tuntuisi syysmyrskyissä tai paukkupakkasissa. Helteellä saa myös mnesteiden kanssa olla vielä entistä tarkempi; sain juuri itse viiden litran tönikän lähdevettä mökiltä kaupunkiin palanneelta äidiltäni. Nam.

    Positiivinen asenteesi auttaa, samoin tämä kirjoittaminen. Fyysistä oloa ne eivät valitettavasti pysty parantamaan, mutta henkistä kyllä! Hyvin se menee. :-)

    VastaaPoista
  2. Hei,

    tuo Granisetron auttaa minulla ihan hyvin. Otin sen vaan ekana päivänä hieman liian myöhään. Eilen pystyin syömään jopa kakkua oikean lääkityksen ansiosta. :) Oloa helpottaa kummasti myös se, että en joudu laittamaan ruokaa lainkaan. Mies on onneksi innokas ja luova kokki, joka kuuntelee potilaan toiveita. Arkipäivisin olen vaan lämmittänyt pojille valmiit ruoat. Tänään on taas armoton väsymys, mutta onneksi sain jo yhdet päiväunet nukuttua. Ehkäpä vetäisen vielä toiset myöhemmin. :)

    Kirjoittaminen kieltämättä helpottaa. Monet ovat kommentoineet positiivista asennettani. On helpompaa olla taas positiivinen, kun on saanut marmattaa blogiin kaikki hatutuksen aiheet.

    Kaikki keinot ovat sallittuja tässä taistelussa.

    VastaaPoista