keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Reissu- ja lääkärikuulumisia

Juhannusreissu on onnellisesti takana. Retkeilimme autolla parin päivän reissun Kuopioon ja Nurmekseen eikä yövierailut houkuttele ihan heti. On ihan eri asia reissata oman perheen kanssa näin puolikuntoisena kuin yöpyä muiden luona ja kyläillä. Vaikka kuinka oli kyseessä lähisukulaiset, on haasteellista vetäytyä lepäämään ja ottaa rennosti toisten nurkissa. Onneksi Nurmeksessa yövyttiin hotellissa ja sain aikataulutettua päiväunetkin sopivasti. Kävimme myös kylpylässä ja olin onnellinen, kun sain poikkeusluvan käyttää huivia. En siis joutunut käyttämään uimalakkia tai esiintymään uunoturhapuromaisen haituvakasan kanssa. Nämä uimareissut eivät suju vielä ihan rutiinilla. Olen tähän asti päätynyt käyttämään uimapukua suihkussa ja saunassa. En häpeile tissittömyyttä, mutta olen ajatellut ympärillä olevia ihmisiä, lähinnä lapsia ja itseni ikäluokkaa olevia. Uimapuvun poistan vasta juuri ennen suihkusta poistumista pukuhuoneen puolelle. Uimapuvussa minulla on se merkki, jonka turvin saan käyttää uimapukua myös suihkussa ja saunassa. Paikallisessa uimahallissa olen oikeutettu Kela-korttini ansiosta oikeutettu eläkeläishintaan. Hurraa! Noin pari kiloa (villi veikkaus) painavan uimapuvun pukeminen on varsin hilpeä projekti. Lisäksi on pakko viihtyä myös peilin edessä, jotta saan aseteltua tissin ja uimatissin edes suunnilleen parivaljakoksi. Takaisin juhannusreissuun... olimme reissussa vain 2,5 vrk ja nukuin joka päivä päiväunet, mutta väsyin niin että nukuin kotona ensimmäisenä yönä 10 tuntia ja maanantainakin vielä kunnon päiväunet.

Maanantaina oli taas luvassa paluu syöpäarkeen eli mars labraan. Suoni löytyi ensimmäisellä yrittämällä... tosin neulan ollessa sisällä sitä piti väännellä urakalla, jotta sopiva reitti löytyi. Tällä erää tavoitteena oli normaali setti eli pari putkiloa verta. Molempiin saatiin juuri minimimäärä eli noin 1 cm verran verta eikä yhtään enempää. Neulaa poistaessa kuului naps ja sen jälkeen verta suihkusi urakalla myös vaatteille ja hoitajan päälle. Sitten vietettiinkin tovi kyynärtaivetta painellessa.

Eilen oli taas lääkäritapaaminen, jossa käytiin läpi ensimmäisen CEX-hoidon tuntemukset. Tällä kertaa mukana oli miehen lisäksi myös pojat, jotka pelasivat odotustilassa tyytyväisinä Nintendoillaan sillä välin, kun olimme mieheni kanssa lääkärin puheilla. Labroista sain tietää vain, että valkosolut ovat matalalla ja hemoglobiini on alle 100. Väsymys ja flunssaoireet ovat kuulema tyypillisiä sytostaattien aiheuttamia oireita. Sain uudet reseptit Granisetronia varten, koska siitä tuli hyvät kokemukset ensimmäisen CEX-kierroksen aikana. Kysyin samalla toisen rinnan poistamisesta. Minusta (ja myös miehestäni) se olisi hyvä idea, jos se pienentää syöpäriskiä tulevaisuudessa. Lääkäri ehdotti lähetettä perinnöllisyysklinikalle, jossa puhutaan asiaa tarkemmin. Jos päädytään tekemään perinnöllisyyskokeet ja syöpätyyppini on perinnöllinen, voi toisenkin rinnan poistaminen olla ihan järkevä idea. Nyt siis odottelen noin puoli vuotta kutsua perinnöllisyysklinikalle. Mahdollisen rekonstruktion vuoro on aikaisintaan parin vuoden päästä. Lääkäri myös kirjoitti B-todistuksen osa-aikaista sairauslomaa varten. Hänen mielestään rintasyövän jälkeen pitää malttaa palata töihin rauhallisesti. Fysiikan lisäksi myös muisti ja keskittymiskyky voivat reistailla. Seuraavan kerran tapaamme syöpälääkärini maaliskuussa eli vuosikontrollin yhteydessä! Iik! Seuraava lääkäritapaaminen on sädehoidoista vastaavan lääkärin kanssa. Häneltä saan myös kuulla sitten elokuussa pahisten statuksen ja tarkemmat tiedot sädehoidosta. Luvassa on 3-8 viikkoa sädehoitoja. Olipas hieman outo käynti. Jotenkin olin ajatellut, että tapaisimme tämän lääkärin vielä syksyllä. Noh, voinhan aina pyytää aikaa, jos siltä tuntuu.

Lääkärin jälkeen kävimme lounaalla ja miesväki vei minut töihin moikkaamaan työkavereita. Monet olivat jo lomalla ja muut hiljalleen jäämässä lomalle. Viivyin toimistolla pari tuntia ja oli mukavaa jutella ja vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa. Eihän tässä enää ole montaa viikkoa siihen, kun palaan töihin. Kotimatka taittui poikkeuksellisesti bussilla. Bussi oli melko täynnä, mutta sain istua yksin 2/3 matkasta. Sitten sainkin tupakalle, oluelle ja öljylle tms haiskahtavan miehen vieruskaveriksi. Loppumatka menikin huonovointisena. Yritin sulkea hajuaistin ja ajatella positiivisesti, mutta silti oksennus oli hyvin lähellä. Nyt siis taksien lisäksi myös julkinen liikenne on pannassa hajujen vuoksi. Onneksi voin liikkua omalla autolla varsinkin syöpiskeikat.

Tänään oli vuorossa reissu siskon ja yhteensä neljän (3-8v) pojan kanssa Tallinnaan. Olimme varanneet risteilyn, joka oli maissa vain neljä tuntia ja se oli juuri sopiva aika tällä kunnolla ja kokoonpanolla. Rakas 3v kummipoika koki kovia, kun uhma-ahma nakerteli nilkkoja pitkin matkaa ja maitokin lenteli seinille. Onneksi hyvä ruoka toi paremman mielen. Tallustelimme rauhallisesti vanhassa kaupungissa ja kävimme syömässä. Toki pojat shoppailivat myös. Isommat pojat viihtyivät hyvin ja nauttivat serkkureissusta. Pakko tunnustaa, että hieman rivakampi käveleminen saa minut puuskuttamaan. Henkeä ahdistaa, joten on pakko rauhoittaa tahtia. Olimme varanneet hytin molempiin suuntiin. Kotimatkalla aloin olla taas väsynyt ja viluinen, joten olin ikionnellinen hytistä ja lämpimästä suihkusta. Suihku helpotti oloa kummasti ja lepäilin lämpimän peiton alla. Kaksi peräkkäistä puuhakasta päivää ovat taas vieneet voimat, joten huomenna on luvassa lepoa ja päiväunia. Perjantaina onkin taas edessä labrat ja maanantaina CEX-keikka syöpiksellä.

2 kommenttia:

  1. Rohkeasti olet uskaltanut sinäkin matkustella: päivä pienten lasten kanssa Tallinnassa ei kuulosta ihan iisiltä hommalta terveillekään! Ei silti, eivät pitkäkoipiset teinitytötkään ihan kaikkein hitainta Tallinna-seuraa olleet... :-)

    Toivottavasti tautisi ei ole perinnöllistä laatua; jos olet sukusi ainoa, kuten itse olen, se tuskin on. Halusin myös aikanaan (vuonna 2001 tai 2002) selvittää oman tautini mahdollisen periytyvyyden - myös tyttöjeni vuoksi - ja sain onneksi negatiiviset tulokset. Tieto on aina parempi kuin epätietoisuus näissä syöpähommissa.

    Tsemppiä seuraavaan CEX:iin, toivottavasti labrat sallivat aikataulun mukaiset hoidot. On tämä kyllä aikamoista vuoristorataa ilman huvipuistojakin tänä kesänä...

    VastaaPoista
  2. Omat pojat ovat erittäin tottuneita reissaajia eivätkä aiheuta yleensä ylimääräistä hässäkkää, joten niiden kanssa aiomme lähteä parin viikon päästä viiden päivän reissulle.

    Olen sukuni ainoa rintasyöpäläinen, joten ei pitäisi olla perinnöllinen. Olen samaa mieltä, että parempi kuitenkin tutkia.

    Tsemppiä myös sinulle ja mukavaa kesää!

    VastaaPoista

Suosituimmat tekstit