perjantai 8. kesäkuuta 2012

Pöpöt poissa, mutta sytostaattien sivuoireet eivät

Jee! Sain tänään tiedon, että eilisissä labroissa tulehdusarvo oli enää 14 eli viime viikonlopun pöpöt ovat lähteneet kesälaitumille enkä saa antibioottikuuria. Samalla sain tietää, että hemoglobiini on tullut alas. Se on normaalisti ollut noin 140, mutta nyt enää 104. Nyt pitäisi alkaa herkuttelemaan pinaatilla ja maksalla, jotka eivät kuulu suurimpiin herkkuihini. Labroista pakko todeta, että tähän asti joka kerta verikoe on saatu otettua ensimmäisellä yrittämällä vaikka osa suonista onkin jo kovettunut sytostaattien seurauksena. Kyynärtaipeen taikasuoni on vetäytynyt jotenkin syvemmälle, joten nyt on otettu verta kyynärtaipeen sivussa olevasta suonesta, jonka ronkkiminen on hieman kivuliaampaa. Torstain käynti oli yllätti positiivisesti, sillä jouduin odottamaan vain noin puoli tuntia. Aika kului nopeasti vanhoja lehtiä lukemalla sekä teinimäisesti pelaamalla Tetristä ja Angy Birdsiä.

Viikonlopun suunnitelmissa on ladata akkuja ja pestä poikien jalkapalloleirin aiheuttama pyykkivuori. Univelkaakin on kertynyt, kun iltaisin en saa unta ja aamulla silmät aukeavat turhan aikaisin. Päiväunitaidotkin ovat hieman ruostuneet ja univaje lisää öklötystä eikä selkäkivut ja pahat päänsäryt ainakaan helpota oloa. Varsin pirullinen ympyrä tämäkin on, kun kivut ja huono olo lisäävät univajetta ja univaje lisää kipuja ja huonoa oloa. Lisäksi ärsyttää ihon kukkiminen. Naama on pientä näppylää täynnä ja niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Jos vielä ripset lähtevät, alkaa tämän kesän upea look olla jo valmis. Jostain syystä olen alkanut vältellä peilikuvaani ja viihtyä aurinkolasit päässä tavallista enemmän. ;)

Maanantaina alkaakin sitten CEX-sytostaatit. Odotan niitä pienoisella kauhulla, koska en tähänkään asti ole päässyt kovinkaan vähäisillä sivuoireilla ja CEXistä niitä tulee todennäköisesti enemmän. En ole uskaltanut sopimaan mitään ylimääräisiä menoja ensi viikolle. Aion levätä ja seurata tilannetta rauhassa.

6 kommenttia:

  1. Kovasti tsemppiä maanantaille ja siitä eteenpäin. Toivotaan, että säästyt pahemmilta oloilta. Vinkiksi, osta sipsiä kaapit täyteen, sillä kesä + sytostaatit + huono olo + huono ruokahalu ovat huono yhdistelmä, mutta sipseillä voi vähän korjata suolavajetta ;) Mun pojalleni tuli viime kesänä "sipsikuuri" lääkäriltä ja muutenkin tuolla K10-osastolla on aina sipsiä tarjolla lapsille :) Sama pätee myös aikuisiin ;)

    VastaaPoista
  2. Jaksamista maanantain hoitoihin! Minullakin on maanantaina cyto nr 2, enkä sitä mitenkään lämmöllä ajattele. Ensimmäisen vuorokauden pahoinvointi oli niin totaalista, etten jaloilla pystyssä pysynyt. No jos sen vuorokauden kestää, niin sitten mulla ainakin helpotti ellei toinen kierros ole kamalampi.

    Hiukset on silleen hienosti lähtenyt ettei melkeest karvan karvaa ole päässä. On se kamalaa, mä olen ihan hirveen sairaan näkönen, syöpäsairaan näkönen, vaikka mulla taitaa olla se kieltämisvaihe vielä päällä, eli en tunne tai myönnä olevani syöpäsairas, tai muutenkaan sairas. On vaan käytävä siellä sairaalassa ja käytävä läpi tämä homma.

    Kiva että sulla on verikokeen otto sujunut hyvin ja ekalla yrittämällä. Minä en ole koskaan pelännyt neuloja tai piikkejä, mutta on sellanen olo, että ennenkuin tämä homma on ohi, niin musta on tullut tosi piikki kammonen!En ole koskaan ollut helppo pistettävä, mutta nyt mä vasta haastetta annan.

    Olis varmaan pitänyt laittaa se portti, mutta en jaksanut nyt yhtään ylimääräistä operaatiota. No mulle on tarjottu mahdollisuutta laittaa se myöhemminkin jos se pistäminen menee kauheen vaikeeks!

    Jaksamista sulle maanantaihin!!! Jospa vaikka tulis ylläri ja me voitais vähän paremmin? "W"

    VastaaPoista
  3. Hei,

    Minna, kiitos vinkistä. Olen jo hamstrannut suolakeksejä, sillä kaikki suolainen auttoi aikanaan raskauden aiheuttamaan pahoinvointiin. Tsemppiä teillekin. Toivottavasti jalkakivut saadaan kuriin.

    W, tsemppiä myös sinulle huomiselle! Taxoteret eivät aiheuttaneet pahoinvointia, mutta en uskalla luottaa siihen että nytkin pääsisin yhtä helpolla pahoinvoinnin suhteen. Hiuksettomuus on kyllä ilkeä lisä varsinkin näin kesällä. Talvella olisi helpompaa ja mukavampaa hiippailla kaikkialla pipo päässä. Minulla on muutama haituva edelleen, mutta hiuksia lähtee koko ajan ja CEX aiheuttaa myös hiustenlähtöä... Piikkikammoa minäkin alan jo odotella. Toisaalta olen nyt puolessa välissä, joten toivon että suonet ovat yhteistyökykyisiä ja pysyttelevät pinnalla vielä ainakin 3 kuukautta eli sytojen loppuun ja niiden jälkeisiin kuvauksiin asti.

    VastaaPoista
  4. Heippa... Sun kannattaa pyytä lääkäriltä nukkumiseen jotain lääkettä. Aika outoa ettei ne ole jo sellasta suositelleet. Tuo univaje ei todennäköisesti ihan itsestään korjaudu tilanteen huomioiden. Stressi, huolet jne painaaa ja uni ei tule. Mitä kauemmin se jatkuu niin sitä pahemmaksi se muuttuu ja lopulta alkaa jo iltaisin ahdistaa kun tietää et kohta on nukkumaan menon aika. Been there, gone through it. Pyydä lääkäriltä jotain jotta saat kunnolla unta. Ite käyttänyt eka kolme kuukautta sellasta mikä aiheutti riippuvuutta, mut ku ei ilmankaan saanut nukuttua ja senkin aikana silti heräsin aamuyöllä ja en saanut enää unta. Nykyisin nappaan kaks nappii ketipinor merkkistä lääkettä joka on myös lievästi rauhoittava mutta ei aiheuta riippuvuutta. Täytyy sanoa et on ihan loistava nappi. Kaks sellasta ja tunnin päästä oon ihan valmista kauraa untenmaille, eikä ahdista. Nukun helposti sen avulla 9-13h. Se ku on myös lievästi rauhoittava niin toimii tavallaan myös lievästi masennukseen. Yön tunnit on meinaan on ne kaikista kamalimmat kun kaikki asiat pyörii mielessä. Tuossa sinunkin tilanteessa unet on meinaan kaikista tärkeemmät. On pienet lapset jne. Sun jaksaminen vaikuttaa koko perheeseen. Ite käyn ihan terapeutinkin pakeilla ja hänkin sanoi et unet on ehdottoman tärkeet. Masennus on myös yksi syövän paras kavereista ja lähes jokainen sen käy läpi jossain pisteessä. Pidä huolta itsestäsi =)))

    VastaaPoista
  5. Näin me ollaan erilaisia ja ajatellaan kans asioista erilailla. Mä jotenkin ujostan tabuja. Sanoin jopa ei kiitos rauhoittaville ennen syöpäleikkauksia. Puhuin nukutus lääkärin kanssa ja hän sanoi että on ihan normaalia pelätä leikkausta, pelko on normaali tunne eikä sitä tarvitse lääkitä.

    Jotenkin ajattelen unestakin samoin. Mikäs tässä on valvoessa kun telkkarista tulee ensin jalkapallon em-kisat ja sitten alkaa olympialaiset ja meillä ainakin on niin paljon kanavia että aina sieltä jotain tulee mitä tollottaa kunnes se uni tulee. Kuka on sanonut että yöllä pitää nukkua? Koko maailma tässä on mennyt päälaelleen, joten pieni unettomuss on minun kohdallani pienin ongelma. Nukutaan sitten kun päästään eläkkeelle on mun ja miehen välinen yhteinen vitsi. Ei se syöpä sohvalla tai nukkumalla parane. Voin vaikka nauttia auringonnoususta ja kastella kukkasia kello neljä aamulla kun on niin valoisaa ja luonto on kauneimmillaan.
    Mielestäni on hyvä puntaroida tarkkaan josko tarvitsee extra lääkkeitä kun muutenkin on koko kroppa täynnä myrkkyjä. "W"

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen "W":n tavoin vältellyt nukkumiseen liittyviä lääkkeitä. Tuntuu, että olen ihan tarpeeksi tokkurassa jo muista lääkkeistä. Viime viikolla otin ainoastaan särkylääkettä ja välillä yritin pärjätä jopa ilman niitä huonoin seurauksin. Nyt olen nukkunut taas parina yönä noin 8 tunnin unet ja päiväunet lisäksi, joten eiköhän olo taas helpota. :)

    VastaaPoista