torstai 21. kesäkuuta 2012

Paluuta arkeen suunnittelemassa

Vaikka sytoja on vielä kaksi kierrosta jäljellä ja sädehoidot vielä kokonaan käymättä eikä lopputuloskaan ole vielä selvillä, olen alkanut suunnitella paluuta arkeen eli töihin. Olen alkanut selvittämään henkilöstöosaston avustuksella tulevan syksyn mahdollisuuksia. Työterveyslääkäri suositteli ehdottomasti (eli kai siis määräsi) aloittamaan osa-aikaisen sairausloman avulla paluun töihin. Käytännössä tekisin maksimissaan 60% työaikaa ja palkka koostuu työnantajan päättämästä korvauksesta sekä Kelan tuesta. Asiaan on hyvä paneutua jo nyt, sillä elokuun puolessa välissä menen keskustelemaan paluusta ja siihen mennessä pitäisi tietää vaihtoehdot. Kelassa on myös tapahtunut sairauspäivärahoihin liittyviä muutoksia 1.6. alkaen, joten sieltäkin on hieman hankala saada selkeitä vastauksia tällä hetkellä. Olen jo tehnyt yhden täysin turhan lääkärireissun ja tunnin Kela-reissun muutosten takia. Kun tästä välistä vähentää muiden osapuolien noin neljän viikon lomat, selvitystyöllä alkaakin olla jo kiire. Ensimmäinen työkuukausihan menee vielä osittain sädehoitojen tahdittamana eli näillä näkymin sädehoidot alkaisivat elokuun lopulla ja jatkuisivat koko syyskuun. Senkin vuoksi on hyvä aloittaa rauhallisesti.

Tänään olo on varsin optimistinen. Projektin loppusuora häämöttää. Pahiksia on edelleen kaksin kappalein sisällä eikä niiden tuupertumisesta ole vielä mitään takeita eikä vatsan mörrimöykkykään ole paljastanut 100% varmasti henkilöllisyyttään, mutta aion suunnata katseeni tulevaan. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan minun piti olla heinäkuu lomalla, mutta nyt olen siis sairauslomalla. Aion kuitenkin yrittää sovittaa lomahattua päähän ja nauttia kesästä. Ensi viikolla teemme siskon kanssa urhean pieneläin kokeen viemällä kahdestaan neljä 3-8 vuotiasta poikaa Tallinnaan muutamaksi tunniksi ja heinäkuulla on yksi viiden päivän pätkä, johon ei ole (ainakaan vielä) buukattu mitään syöpäaiheisia menoja, joten yritän mahduttaa siihen väliin pientä kaupunkilomaa lyhyen lentomatkan päässä. Nyt on vielä hyvä olla optimisti, koska ainakin aiemmista sytostaateista pahimmat selkäkivut iskivät aina toisen viikon lopussa ja kolmannella viikolla. Nyt olen siis mielestäni melkein elämäni kunnossa... ja tämä olotilahan on siis pysyvä eikä taas heilahda toiseen äärilaitaan seuraavasta myrkytyksestä... Hih! Otinkohan aamulla napit jostain väärästä purkista? ;)

Iloista juhannusta kaikille!

ps. Mustaa huumoria kaipaaville, tässä hyvä kuvaus kevään ja kesän aikana kokemistani muutoksista:
     Muuntumisleikki nimeltä rintasyöpä by Kitsune

1 kommentti:

  1. Hei taas!

    Suunnitelmasi kuulostavat tosi hyviltä - hienoa, että jaksat kesken tämän rytäkän katsoa kaikkea niin positiivisesti. Muuhan tässä ei kyllä oikeasti autakaan, toivoa ja positiivisuutta pitää vaan repiä kaikista mahdollisista kohdista, pienimmistäkin.

    Toivosta on muuten aivan ihana juttu uusimmassa Rinnakkain-lehdessä, joka ilmestynee tänne lähipäivinä: http://www.rintasyopayhdistys.fi/ajankohtaista/lehti.html. Suosittelen ihan objektiiviestikin, vaikka minulla pikkuisen oli myös "oma lusikka sopassa" jutussa mukana; kirjoittaja on aivan ihana työkaverini yliopistolta ja loistavien kuvien ottaja uusi ystävä. :-) Myös pieniä lapsia ja rintasyöpää käsittelevä artikkeli on tosi hyvä.

    VastaaPoista