tiistai 24. huhtikuuta 2012

Sulkasatoa ja dreenin paluu

Eilen pidin lupauksen ja nukuin melkein kahden tunnin päiväunet. Keräsin kiltisti voimia tämän päivän koitoksiin, mutta seuraavalla kerralla en yritä ehtiä hoitaa kaikkia asioita saman päivän aikana.

Aamulla menin toiveikkaana punktioon klo 8. No, ei tullut punktiota vaan leikkauksen tehnyt lääkäri otti minut jonojen ohi ja ehdotti Serakatia (?) eli sellaista minidreeniä. Sen myötä ei tarvitsisi ravata punktioissa. En ajatellut asiaa tarkemmin, kun menin sanomaan, että joo, kokeillaan vaan. Ennen dreenin asentamista piti kuitenkin mennä TT-kuvaukseen. Olin siis saapunut ihan turhaan paikalle klo 8, kun klo 9 olisi riittänyt, jos olisin tiennyt jääväni ilman punktiota. Kuvaus meni melkein rutiinilla. Kiva, että hoitoalalle koulutetaan uutta väkeä... mutta ei ollut kiva olla röntgenhoitajaopiskelijan koekanina. Voitte jo varmaan arvata, ettei neula löytänyt perille ensimmäisellä yrittämällä. Onneksi sain kokeneemman pistäjän tilalle ja sain tipan ranteeseen. Mieluummin olisin ottanut tipan kyynärtaipeeseen, johon pistäminen ei satu läheskään yhtä paljon kuin ranteeseen tökkiminen. Nyt on pari uutta ja komeaa mustelmaa. TT-kuvauksen jälkeen oli kiire kahvioon aamupalalle, jotta ehdin ottamaan tämän kierroksen viimeiset Xelodat ajoissa. Jee! Melkein viikon tauko edessä niistä myrkyistä.

Seuraavaksi seikkailin Syöpikseltä takaisin maanalaista yhdyskäytävää pitkin Naistenklinikalle, jossa minut oli luvattu ottaa jonojen ohi vastaan, että saadaan dreeni paikoilleen ennen fysioterapiaa. Ilmoittauduin kansliaan, josta luvattiin ilmoittaa heti lääkärille. Melkein tuntia myöhemmin fysioterapeutti tuli moikkaamaan ja ihmetteli, että miten edelleen odotan lääkärin vastaanottoa. Kävi ilmi, että olivat unohtaneet minut, joten olin istunut turhaan jo toisen tunnin samalla käytävällä samana aamuna. PRKL! Naistenklinikka on ihan ok paikka, mutta pari turhaa tuntia alkoi jo tuntua myös omassa voinnissa. Dreenin asentaminen sujui ihan ok, mutta lääkäri unohti mitata nesteen määrän, joka olisi seurannan kannalta aika oleellinen tieto. Argh! Dreenin lisäksi sain vielä antibioottireseptin, koska sisälläni on nyt tulehdusriskiä lisäävä vieras esine. Sekin vielä! Miksi minä typerys menin antamaan luvan tuon raivostuttavan dreenin asentamiselle??? Joudun nyt raahaamaan sitä mukanani lauantaihin saakka. Onneksi se pirulainen on sellainen miniversio, jonka muovipullosäiliöön mahtuu vain 100 ml nestettä ja letkukin on suht lyhyt.

Kaiken sähläämisen jälkeen pääsin vihdoin fysioterapeutin pakeille. Sain heti päästyäni kuulla, ettei hän voi antaa minulle hoitoja, koska minulla on dreeni. Se lääkäri ei ollut ajatellut ihan loppuun asti. Sain siis uuden typerän dreenin enkä upeaa pinkkiä tissiteippiä. Ei mennyt ihan putkeen tämäkään keikka.

Kävin töissä tekemässä vielä viimeisen kierroksen tiedonsiirtoa tiimin muille jäsenille. Kolmen tunnin työpaikkavisiitin jälkeen olinkin jo ihan poikki. Heikotti, väsytti, oksetti ja kolotti eikä uusi dreeni ainakaan parantanut oloa. Olin onnellinen, kun pääsin kotimatkalle. Oli ihana nähdä työkavereita, mutta taas on pakko tunnustaa, että yleiskunto ja oma jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin pari kuukautta sitten. Vaihdoin vihdoin out of office -viestiin tiedon, että palaan aikaisintaan syyskuussa. Eihän siihen ole kovin pitkä aika, kun välissä on kuitenkin lomakausi, mutta silti teki tiukkaa myöntää itselle, etten ole työkunnossa.

Viikonloppuna alkoi irrota normaalia enemmän hiuksia, mutta tänään alkoi kunnon sulkasato. Kevyellä nyhtäisyllä lähtee kunnon tukko hiuksia. Tätä menoa taidan olla kalju melko pian. Pitäisi varmaan metsästää joku kiva kevyt kesäpipo. Jotta päivä olisi täydellinen, nuorempi poika on kuumeessa ja flunssassa. Onneksi postissa tuli tilaamani Annukka Kyytisen Diagnoosi: Rintasyöpä -kirja. Nyt voin uppoutua jonkun muun kirjoittamiin blogitekstejä ja herätä huomenna paremmalla tuulella. Aamulla onkin vuorossa reissu syöpikselle ja tapaaminen lääkärin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti