maanantai 23. huhtikuuta 2012

Puolikuntoinen kevätpörriäinen

Sain aloittaa tämän viikon iloisesti jonottamalla labrassa kilpaa mummojen ja haisevien ukkeleiden (yök!) kanssa. Labrakäyntejä on luvassa ainakin kolmen viikon välein, jotta saadaan aina tuoreet tiedot lääkärikäynnille. Tällä kertaa ei tarvittu kuin kaksi putkiloa verta ja vältyin ekg:ltä.

Viime viikon loppu meni normaalia rataa, lepoa, poikien harrastuksia ja normaalia arkea. Sytostaattien sivuvaikutukset esiityvät vaihtelevasti. Vakiona on vatsaoireet, makuaistin vääristymät ja päänsärky. Lisänä kaikenlaiset kolotukset, jomotukset ja kipupiikit. Öklötystä esiintyy myös, mutta ainakaan toistaiseksi en ole päätynyt oksentamaan.Välillä vatsakrampit vetävät ihan voimattomaksi. Viikonloppuna olin seuraamassa molempina päivinä muutaman tunnin poikien jalkapalloturnausta. Seisoin paikoillani ja nautin kauniista säästä. Seurauksena oli molempina iltoina kunnon jomotukset ja pientä lämpöä.

Vihdoin saapunut kevät innostaa suunnittelemaan kaikenlaista pientä kivaa, mutta omaa vointia on pakko alkaa kuulostelemaan tarkemmin. Nyt on vasta ensimmäiset sytostaatit melkein maalissa, sillä huomenna otan tämän erän viimeiset napit, ja jo nyt huomaan yleiskunnon laskeneen selvästi. Ei vaan jaksa samaa tahtia kuin aiemmin ja sen myöntäminen tällaiselle ikuiselle touhottajalle tekee tiukkaa.

Hiuskatoa on alkanut jo hieman esiintyä ja sitä on luvassa varmasti lisää tällä viikolla. Olenkohan jo viikon päästä kalju? Tämän päivän olen päättänyt pyhittää levolle, sillä huomenna on luvassa puuhakas päivä. Aamu alkaa punktiolla, joka tulee todella tarpeeseen. Ensimmäistä kertaa on alkanut jomottaa se nesteen määrä. Sitten pääsenkin TT-kuvaukseen ja lopuksi fysioterapiaan. Sitten ajattelin vielä käväistä töissä ja viedä vanhemman pojan treeneihin. Illan voinkin sitten raatoilla rauhassa... :)

5 kommenttia:

  1. Hei ystävä rakas!
    Kuulin tänään siskoltasi tästä blogista. Oli mukava lukea jutut läpi, olla kartalla sinun tilanteestasi. Olet urhea! Ihana kuulla, että perheen miehet jakselee myös, sitä aina perheellisenä pohtii, miten muu perhe jaksaa. Olen itse tästä keuhkohässäkästäni toipunut jo aika hyvin, tämän viikon olen vielä sairaslomalla. Hinku lenkkipolulle on järisyttävä, mutta jalka kipuilee rasituksessa :(

    Toivon sinulle kaikkea hyvää, jaksamista, kärsivällisyyttä ja taistelutahtoa. Miehellesi toivon myös jaksamista ja uskoa tulevaisuuteen. Miehet tuppaa ottamaan kovin raskaasti rakkaimpaidesna sairastamiset. Lämpimiä halauksia, olette usein ajatuksissani!
    Laura

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Kiva kuulla sinusta ja ihanaa, että olet toipumassa hyvää vauhtia. Ei teilläkään ole tainnut olla ihan helppoa viime aikoina. :) Toivottavasti pääset pian lenkkipoluille. Minulle riittää tällä hetkellä löntystely. Pelkkä paikoillaan seisominenkin aiheuttaa jo kaikenlaista jomotusta. Taistelutahtoa täällä kyllä on, mutta kärsivällisyys on välillä hieman kateissa...

    Nähdään viimeistään kesäkuussa. :)

    VastaaPoista
  3. Hei taas!

    Kovin tutuilta kuulostavat kaikki mainitsemasi vaikutukset: vatsaoireet, makuaistin vääristymät, päänsärky, kolotukset, jomotukset, kipupiikit ja öklötys. Eli samaa matkaa käymme. Ummetus jäi vielä mainitsematta... :-(

    Vatsakrampit taitavat liittyä osin siihen, että mulla taitaa olla mummotauti uhkaamassa jo näillä sytostaateilla. Polttelu on sen verran hurjaa, ettei "alaosastossa" mitään kovin positiivista taida olla tapahtumassa. Onneksi on vielä hyviä leikkauksen jälkeen määrättyjä kipulääkkeitä jäljellä, muuten olisin menettänyt jo paritkin yöunet. Päätin, että otan tarvittaessa illalla (yöksi) kipulääkkeen, eilen otin myös uni-sellaisen. Uni paras lääke on, aika tärkeä myös syövänhoidossa.

    VastaaPoista
  4. Hei vaan :)

    Voi ei, toivottavasti tuo vatsakrampit ei viittaa mummotautiin! Se tästä vielä puuttuisi. Ehdin jo toivoa, että sytostaattien myötä kuukautiset jäisivät pois, mutta eipä tietenkään. Kolmannella sytokierroksella saan sitten kärsiä samaan aikaan sekä Taxoteren että kuukautisten oireista. Tuskin maltan odottaa sitä olotilan ilotulitusta...

    Mulla on alkanut myös selkä kiukuttelemaan. Liikaa makoilua ja paikallaan seisomista ja liian vähän liikuntaa. Yritän tsempata edes pienille kävelyille, mutta tärkeimpänä pidän ihan vaan ulkoilmaa, etten ihan sisälle jumitu. Tänään nukuin melkein parin tunnin päiväunet vaikka olen nukkunut koko ajan ihan normaaleita yöunia.

    Tsemppiä sivuvaikutusten kanssa! Pian on jo se kolmas viikko ja olon pitäisi helpottaa. Mulla on aamulla luvassa tämän erän viimeinen Xeloda-annos. Sitten onkin melkein viikko vapaata niistä myrkyistä. Jos jomotukset jäävät edes hetkeksi lomalle, yritän tsempata itseni salille tai jumppaan, että saan paikat erilailla kipeäksi. :)

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Ekalla kerralla, jolloin olin 31-vuotias, mulla jäivät kuukautiset pois joksikin aikaa, mutta palasivat sitten kyllä taas sädehoitojen alettua. Älä siis pelästy, jos niin käy, se taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, myös nuorehkoilla naisilla. Eikä sille voi mitään. Tamofen sen sijaan ei haitannut ainakaan minua oikeastaan yhtään mitenkään, viisi vuotta meni niiden osalta ihan huomaamatta.

    Kuumia (tai kylmiä) aaltojakin saattaa sytkyjen seurauksena tulla, mulle ainakin tuli jo viimeksi, enkä todellakaan tykännyt yhtään. Peruukki päässä etenkään: välillä piti mennä kaupungilla käydessä jonnekin yleiseen vessaan ja nykäistä letti pois päästä ja kuivata pää käsipyyhkeellä. Ei kivaa. Kuuman kesän kauhunhetkiä...

    Mulla on muuten labrat aina vasta päivää ennen seuraavaa suonensisäistä sytostaattia, jännä toimintatapaero jälleen!

    VastaaPoista