maanantai 16. huhtikuuta 2012

Mietteitä 2 kk diagnoosin jälkeen

Aamulla olin kuin ennen: ajelin ruuhka-aikaan hyväntuulisena kohti kaupunkia. Aurinko paistoi ja radiosta tuli hyvää musiikkia. Ennen olisin mennyt tyytyväisenä töihin jatkamaan tuttujen projektien parissa, mutta nyt suuntana oli taas kerran Naistenklinikka ja ohjelmassa oli punktio. Tuli ensimmäistä kertaa ikävä töihin eikä oloa helpota se, että tänään olisi loppunut leikkauksesta johtuva sairausloma. Tähän asti olen elänyt aika tiukasti syöpäprojektin ja perhe-elämän tahdissa eikä muille ajatuksille ole jäänyt juurikaan tilaa. Eilen tuli 2 kk diagnoosista ja olen ollut nyt kuukauden verran sairauslomalla eli leikkauksesta lähtien.

Töihin palaaminen ei lääkärini mielestä ole suositeltavaa ennen hoitojen loppumista. Tässä asiassa on selkeästi mielipide-eroja, mutta taustalla on tärkeä ajatus antaa tilaa myös henkiselle toipumiselle. Olen lukenut, että yli puolet rintasyöpäpotilaista masentuu ja masennus iskee usein siinä vaiheessa, kun koittaa paluu arkeen. Aamulla ajattelin jo töihin palaamista, mutta ainakaan näiden minun lääkäri-/punktio-/tt-kuvaus-/fysioterapia yms aikataulujen kanssa ei olisi edes mahdollista yhdistää säännöllistä työtä velvollisuuksineen samaan kalenteriin, eivätkä voimat ainakaan vielä riitä siihen. Töissä viihtyvänä henkilönä on vain vaikea tottua olemaan kotona ilman mitään syytä, tai siis onhan syy, mutta ei samanlaista selkeää syytä kuin esimerkiksi äitiyslomalla ollessa. Yritän siis malttaa ottaa rauhallisesti ja antaa aikaa parantumiselle. Onneksi on olemassa poikien harrastuksiin liittyviä satunnaisia pieniä projekteja, joita voin näperrellä omaa tahtiani.

Alkujärkytyksen jälkeen syövästä on tullut arkea meidän perheessä. Mielestäni olen sopeutunut tilanteeseen hyvin. Suuret rajapyykit, kuten leikkaus ja sytostaattien aloittaminen menivät ilman suurta draamaa. Seuraava iso muutos on varmaan viikon päästä alkava hiusten lähteminen. Se tuo syövän enemmän esille. Alan hiljalleen valmistautua henkisesti ensi viikon vuoristorataan: ohjelmassa on ensimmäinen tt-kuvaus sytostaattien aloittamisen jälkeen.

Onneksi aurinko paistaa! Ihanaa maanantaita kaikille!! :)

5 kommenttia:

  1. Räntäsateista tiistaita Tampereelta!

    Kevät etenee keikkuen, tai siis ei etene. Ajattelin lohduttaa sinua täältä osa-aikatyösorvini äärestä: ei tämä meidän molempien ISO PROJEKTI kyllä kauheasti jätä energiaa muihin projekteihin. Kannattaa keskittyä rauhassa tähän tärkeimpään, ja yrittää selvitä siitä mahdollisimman hyvin. Oma tämänhetkinen työprojektini on sen verran kevyt (fyysisesti etenkin) ja työyhteisöni niin loistava tukea antava, että olen nyt voinut olla leikkauksen jälkeen reilut pari viikkoa (vajaata sellaista pääsiäisen ansiosta!). Jatkosta en sitten tiedä, ylihuomenna alkava nelisen kuukautta kestävä sytkyprojekti kaiken muuttaa voi.

    Nyt pitäisi osata olla terveellä (ja välillä sairaalla) tavalla itsekäs ja laittaa oma voiminen ja jaksaminen etusijalle, muut kyllä pärjäävät. Aika menee (ainakin jälkikäteen ajateltuna) kuitenkin tosi nopeasti, ja ennen kuin huomaatkaan, pakerrat jo ihan muiden projektien kanssa. :-)

    Pidä siihen asti itsestäsi oikein hyvää huolta! Ja anna muidenkin pitää.

    PS. Opin eilen Taysin syöpäpotilaiden ensitietopäivässä sen, ettei tätä hommaa kannata vain suorittaa pois alta, vaan elää ja kokea kaikki mahdollisimman kunnolla heti, tai ne saattavat kaatua niskaan myöhemmin esimerkiksi työuupumuksen muodossa.

    VastaaPoista
  2. Ilkeästi tuli valkoista töhnää täälläkin tänään. Nyt voisi tulla jo lämmin kevät! :)

    Onneksi tuohon henkiseen toipumiseenkin kiinnitetään nykyisin huomiota. Juuri nuo julmat työuupumus- ja masennusprosentit ovat saaneet minut mietteliääksi ja varaamaan tälle projektille oikeasti tilaa. Onhan tämä aika iso ja yllättävä muutos eikä siitä ihan heti palaudu. Olen myös ajatellut niin, että lastenkin vuoksi on otettava aikaa tälle projektille, sillä heilläkin on tässä aika paljon sulateltavaa. Ensin on kuitenkin itse aina pohdittava asiat läpi ennen heille kertomista. Jos minä masentuisin, se vaikuttaisin myös koko perheeseen. Molempia poikia taitaa tällä hetkellä jännittää hieman ensi viikko ja hiusten lähteminen. Siitä on käyty jo useampi keskustelu eilen ja tänään. Paljon on keskusteltu myös syövästä yleensä ja pohdittu mm. voiko syöpään kuolla, voiko heille tulla syöpä, mitä syöpiä lapsilla voi olla, jne. Meitä on käsitelty mukavasti myös perheenä ja kysytty mieheltä suoraan hänen jaksamistaan sekä poikien suhtautumista tilanteeseen. Mutta aikaa tämä kyllä vaatii monellakin tavalla. Normaali arjessa ei olisi välttämättä tilaa kaikenlaisille pohdinnoille. Nyt noudan pojat kotiin jo iltapäivällä, jolloin jää pari tuntia tavanomaista arkea enemmän aikaa olla yhdessä ennen harrastus- ja kaverimenoja.

    Muista käydä ostamassa Tummelit yms valmiiksi torstaiksi. Minulla on ollut vaikeuksia löytää sopivia juomia. Juon suodatettua vettä vähintään litran päivässä ja jonkun verran vichyä, joka maistuu joka päivä hieman erilaiselta. Xelodan kanssa pitäisi juoda 2-3 litraa, joten pitäisi keksiä joku hyvä juoma. Pelkkää vettä ei tee mieli latkia ihan niin paljoa.

    VastaaPoista
  3. Hei taas!

    Olin itse käytännöllisesti katsoen koko ajan kotona ekan tautini aikoihin, ex:kin jäi silloin neljäksi kuukaudeksi hoitovapaalle (nuorimmainen oli alle 2-vee sairastumiseni aikaan). Itse tein kotoa käsin yhtä erittäin osa-aikaista projektia, se pätkätyö loppui kyllä jo ennen syöpäprojektin loppumista.

    Kiitos vinkeistä, juomisia pitääkin miettiä ja varata valmiiksi. Mulle määrättiin reseptillä Ceridal-öljyä ja Aqualan L-perusvoidetta Xelodan kanssa käsiin ja jalkoihin käytettäviksi, plus monenlaista lääkevalmistetta (kovaan vatsaan plus ripuliin ja tietysti kaikenlaisia "hyvinvointilääkkeitä" lisäksi). Tummelista ei lääkäri puhunut mitään... :-)

    Keksin yhden uudenkin keinon ääreisosien hoitamiseksi, geelisukat. Ostin sellaiset äidilleni kuivien jalkaterien pehmittämiseen ja hoitamiseen vähän aikaa sitten, ovat kuulemma aivan ihanat ja toimivat. Hoksasin eilen, että nehän voisivat toimia myös Xelodan oireisiin. Hommaan ehkä myös geelihanskat, sellaisiakin kuulemma on. Jos ne toimivat, kerron heti! Niitä myydään mm. Yliopiston apteekissa (http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/LUGA-KOSTEUTTAVA-GEELISUKKA-2-KPL). Hesassa myös mm. seuraava, josta löytyy myös hanskoja: http://www.tapuliapteekki.fi/index.php?mid=1&pid=38)

    Kaikki keinot ovat sallittuja tässä sodassa, tai ainakin melkein kaikki!

    VastaaPoista
  4. Tämähän menee mielenkiintoiseksi... Minulle taas sanottiin, että pitää käyttää erittäin rasvaisia (50% tai yli) voiteita eli Tummelia, Bepanthenea tai Decubalia. Sain lääkkeille sellaisen säilytyspussukan, pari dosettia sekä näytetuubin Aqualan L:ää, josta hoitaja sanoi, että sitä voi käyttää muualle ihoon, mutta jalkapohjille ja käsiin se ei ole tarpeeksi rasvaista. Ceridal-öljyä käskettiin käyttää kaikille limakalvoille tarvittaessa. Sain sairaanhoitajalta yli puolen tunnin luennon näistä Xelodaan liittyvistä oireista ja niiden lievittämisestä.

    Kiitos geelisukkavinkistä. Täytyypäs tutustua. :)

    VastaaPoista
  5. Moikka taas!

    Lainaan ja editoin hieman itseäni (uusinta kirjoitustani), eli tässäpä sinulle ja miksei muillekin ideoita kaipaaville "kätevän emännän" hyvinvointijuomaresepti. Helppoa ja tosi hyvää (ainakin mun suussani, ainakin tänään) ja varsin edullistakin näin tee-se-itse-meiningillä verrattuna valmiisiin pullotuksiin (esim. Hyvää Päivää -juomiin, ostin just viikolla yhden, a' 2,60 e/0,5 l). Olepa hyvä:

    Eilen illalla sairaalasta kotiuduttuani keksin omahoitajan osittaisista vinkeistä (Gefilus-mehut) oikein mainion ja maistuvan hyvinvointijuomareseptin, jota saa mieluusti kopsata ihan muutenkin kuin syöpähoitojen tueksi: Puolen litran limsapulloon puolet Gefilus-mehua (makuja on monia, kantsii vaihdella välillä!) ja puolet vishyä (mulla oli sixpäkki sitruunanmakuista Prisman "perusvissyä" 1,5 litran pulloissa valmiiksi kotona, toimii!).

    Ei kun korkki kiinni, sekoitetaan ja nautitaan. Maistuu ainakin minun edelleen erittäin metallinmakuisessani suussani paljon paremmalta kuin hanavesi, jota sitäkin kuluu. :-)

    VastaaPoista

Suosituimmat tekstit