keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Yksin kotona

Maanantaina olin ensimmäistä kertaa yksin kotona koko päivän leikkauksen jälkeen ja olipas outoa ja hiljaista. Pysyttelin kiltisti sohvalla tai sen läheisyydessä. Heti syöpädiagnoosin jälkeen aloin hamstraamaan matkustus- ja sisustusohjelmia digiboksille, joten katsottavaa riittää pitkäksi aikaa. Illalla sain autokyydin postiin ja olin innoissani, kun pääsin pois kotoa hetkeksi. On ihan hyvä, että olen ajokiellossa vielä ainakin viikon ajan. Ilman ajokieltoa tulisi varmasti lähdettyä aina retkeilemään turhankin rohkeasti...

Oikea käsi liikkuu edelleen hyvin ja kivut ovat pysytelleet poissa. Iloa ja onnea tukee myös ihanan keväinen sää. Pian pääsen kävelyille uloskin. Ainakin tähän asti perheemme on sopeutunut tähän uuteen arkeen ja minun sairastamiseen hyvin. Itkut on meillä itketty ainakin tältä erää, sairaalakäynteihin ja tuleviin hoitoihin liittyvät asiat jutellaan luontevasti läpi muiden asioiden joukossa ja sairasteluun liittyvä huumorikin kukkii jo mukavasti. Viisivuotias on tohkeissaan äidin uudesta tekotissistä ja kertonut innoissaan siitä myös päiväkotikavereilleen. Voin jo kuvitella, millaisen kyselytulvan aihe on voinut aiheuttaa pojan kavereiden kotona. Oops! :) Toivottavasti aihe ei nouse pinnalle perjantaina isovanhempienpäivässä, etteivät mummot itke siellä kuorossa. Esikoinen noudattelee maltillisempaa tiedotuslinjaa eikä ole sanojensa mukaan kertonut tekotissistä kenellekään. Opettajalle oli sentään kertonut, että äiti on päässyt sairaalasta pois ja toipuu hyvin.

Tänään kävin täsmäostamassa kevättakin, lounaalla siskojeni kanssa sekä poistattamassa dreenin Naistenklinikalta. Outoa hippailla ilman häntää... Nestettä tuli edelleen 150 ml/vrk, joten joudun varmasti turvautumaan vielä Naistenklinikan tyhjennysapuun ainakin seuraavan viikon aikana. Jännitin hieman poistamista etukäteen, mutta se sujui nopeasti ja kivuttomasti varsinkin, kun olin saanut vinkin ottaa sopivasti särkylääkettä tuntia ennen operaatiota. Kotimatkalla pääsin yllättämään pojat ja noutamaan heidät hoidosta ja koulusta, kun oli kuski apuna. Illan taidan viettää sohvalla leväten. Oli mukava, mutta yllättävän rankka reissu.

Tänään sain postitse ihanan yllätyspaketin työkavereilta ja ystävällisen kehotuksen pysytellä kiltisti paikoillani. Taitavat tuntea minut ja intoni lähteä liikkeelle aina hieman liiankin innokkaasti. Olen ollut hieman hidas vastaamaan saamiini viesteihin, kun tuntuu, että tämä on nyt tätä samaa leikkauksesta toipumista seuraavat kolme viikkoa eikä olo ole merkittävästi muuttunut viime viikon tostaista.

2 kommenttia:

  1. Hienoa että pääsit hännästä eroon! Itse ainakin tunsin itseni heti vähän parempikuntoiseksi kun sai dreenin pois eikä tarvinnut kuskata sitä kivaa käsiveskaa mukana. Toivotaan ettei nestettä pukkaisi. Itse jouduin pari kertaa käymään punktoitavana, joka ei ollut muuten läheskään niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa :)

    VastaaPoista
  2. Joo, hännästä eroon pääseminen helpotti oloa kummasti. Nyt yritän hillitä itseäni, että en innostu liikaa uudesta vapaudesta. Pienikin tsemppaus aiheuttaa päiväunitarvetta viimeistään seuraavana päivänä.

    Ihana saada teiltä tsemppausta ja kommentteja! :) Muistattehan kunniottaa minun ja perheeni yksityisyyttä ja jättää nimet ulkopuolelle. Ystävät ja tutut voivat laittaa myös suoraan viestiä tuttuihin sähköpostiosoitteisiin tai puhelinnumeroon. :) Aina saa myös soittaa tai tulla käymään. :)

    VastaaPoista