sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sopeutumista ja pitkiä yöunia

Kuka on vienyt voimani? Leikkauksesta toipuminen on sujunut edelleen hyvin, ilman pahempia kipuja, ja oikea käsikin toimii paljon paremmin kuin ennalta uskalsin toivoa. Mutta voi tätä unen määrää! Perjantai-iltana oloni oli energinen ja sain houkuteltua mieheni pikaiselle reissulle S-Markettiin autolla. Viivyimme kaupassa max. 20 min ja minä vaan tallustelin siellä ja työnsin kevyitä kärryjä. Seuraavana yönä nukuin yhteen putkeen 10 tuntia ja lauantaina aamupäivällä vielä yli kahden tunnin päiväunet.

Eilen käväisimme ravintolassa syömässä ja yllätin perheeni näyttämällä normaalilta. Dreenin sain piiloon pitkän neuletakin alle ja olo tuntui normaalilta. Pojillekin teki selvästi todella hyvää nähdä äiti liikkeellä ja normaaleissa vaatteissa kotiverkkareiden sijaan. Ravintolareissun kunniaksi nukuin taas sikeästi 10 tunnin yöunet vaikka nuorempi oli kuumeessa ja seikkaili ilmeisesti useampaan otteeseen yöllä vessassa ja tuli viereenkin nukkumaan.

Dreenin mukana kulkemiseen en ole vieläkään sopeutunut vaan se meinaa unohtua välillä lattialle, kun lähden liikkeelle. Nestettä tulee edelleen pari desiä vuorokaudessa, joten en varmasti pääse siitä ennen keskiviikkoa eroon. Dreeni otetaan aina viimeistään viikon päästä leikkauksesta pois, joten keskiviikkona on edessä retki Naistenklinikalle ja samalla voin kysyä mahdollisista kuvauksista sen vatsalöydöksen vuoksi. Jälkitarkastus on 29.3. ja silloin saan tietää hoitosuunnitelmani. Klexanen pistäminen sujuu rutiinilla ja antibiootitkin olen muistanut ottaa. Särkylääkkeitä otan pari päivässä, jotta en ala varoa liikaa oikeaa puolta. Suihkussa käyminen on yllättävän helppoa eikä leikattu puolikaan näytä pahalta. Haava on parantunut hyvin ja olen sopeutunut uuteen kroppaani. En tiedä johtuuko lääkkeistä, leikkauksesta, dreenin kautta poistuvista nesteistä vai mistä, mutta minua öklöttää. Ruoka ei tahdo maistua ja tekee mieli tavallista enemmän suolaa.

Varasimme jo tammikuussa lennot pääsiäiseksi, enkä ole niitä vieläkään perunut. Jos toipuminen etenee näin hyvin, taidamme jopa päästä pienelle lomalle vielä ennen hoitojen alkamista. Kyseessä olisi lyhyt matka rakkaan ystävän luo, jossa voin tarvittaessa levätä rauhassa, kun muut seikkailevat lähiympäristössä. Kysyin alustavaa lupaa lääkäriltä jo torstaina ja hän sanoi, että voin matkustaa jos siltä tuntuu eikä leikkausalue kerää enää nestettä. Nyt on ainakin kunnon porkkana antaa aikaa toipumiselle seuraavien viikkojen aikana. Kesälomakuviot on kyllä pakko laittaa uusiksi, koska nyt pitäisi sopia tarkat aikataulut kodinvaihtoperheen kanssa ja ostaa lentoliput, mutta tässä vaiheessa se on mahdotonta.

1 kommentti:

  1. Kovasti voimia toivottelen ja toipumista! Ihailtavalla asenteella olet taistelusi aloittanut!! Pidä tuo fiilis :)

    VastaaPoista