Lääkäreitä

Tänään aamulla minulle oli varattu aika Naistenklinikan osasto 31:lle kirurgille klo 9.30. Kuvittelin olevani pessimisti, kun laitoin parkkimittariin rahaa kahden tunnin edestä. Alku oli lupaava: Työterveyslääkärin sijainen soitti minulle viime viikolla koepalatulokset. Hän sanoi silloin, että syöpä on 3/5 vakavuusasteikolla. Tänään selvisi, että hän oli käyttänyt väärää (ohutneulanäytteen) skaalaa, kun olisi pitänyt käyttää paksuneulanäytteen skaalaa, jossa maksimi on 3. Siispä tänään selvisi, että syöpäni on  gradus III eli huonoennusteisinta tyyppiä. Loistavaa! Tekisi mieli soittaa pieni palautepuhelu sille tulokset soittaneelle lääkärille! Sain myös tietää kasvaimen koon, joka on noin 4 cm. Kolmas uutinen oli leikkauksen laajuus eli koko rinta poistetaan ja uusi voidaan rakentaa tilalle 2-3 vuoden päästä, jos kaikki menee hyvin. Meinasi jo itku päästä näiden hilpeiden uutisten jälkeen.

Seuraavaksi minulle (ja miehelleni) oli varattu aika rintasyöpähoitajalle, jonka kanssa oli mukava keskustella ja saada enemmän tietoa tulevasta eli mahdollisista hoidoista ja niiden vaikutuksesta arkeemme. Saimme mukaan myös nipun kaikenlaisia esitteitä. Olo rauhottui kummasti ja palattiin projektimoodiin. Rintasyöpä hoitaja varoitti liiallisesta reippaudesta ja tsempistä hoitojen aikana, sillä se voi useilla kostautua masennuksena hoitojen loppumisen jälkeen.

Sokerina pohjalla oli (hieman hörhön) anestesialääkärin tapaaminen. Pohdimme yhdessä ennen leikkausta annettavan antibiootin tarvetta... Taidanpa kysäistä toisen mielipiteen leikkauksen anestesialääkäriltä.

Nuo kolme visiittiä veivät yhteensä noin kolme tuntia ja matkalla töihin sain vielä nauttia Niinistön virkaanastujaisten aiheuttamasta ruuhkasta. Eipä sitten tarvinnutkaan mennä ystävän kanssa  lounaalle. Iltapäivällä kävin vielä työterveyslääkärillä ja röntgenissä poskiontelontulehduksen takia. Onneksi en vielä siinä vaiheessa päivää tiennyt, että isomman pojan eilinen kaatuminen koulun rinnereissulla on aiheuttanut voimakasta vatsakipua. Siispä illalla vietimme laatuaikaa kahdestaan ensin terveyskeskuksen päivystyksessä ja sitten Lastenklinikalla pernavaurioepäilyjen vuoksi. Ultrassa ei näkynyt mitään epäilyttävää, joten toivottavasti poika on ok. Lääkärikiintiö on tälle päivälle täysi! Onneksi vuorokausi vaihtuu pian.

Pääsin töihin hieman väsähtäneenä. Hoidin asioita kuntoon, jotta voin jäädä huomenna lomalle ja pian loman jälkeen onkin jo leikkaus. Onneksi olen ollut samalla työnantajalla pitkään ja olen voinut työskennellä joustavasti jo tämän alkutaipaleen aikana. Olen tehnyt joka toisen päivän etänä, joten olen saanut keskittyä töihin ja välillä ihmetellä tätä tilannetta ihan yksin. Uskon, että aiemmat leikkauskokemukset ovat myös helpottaneet sopeutumistani, enkä ole kokenut tarvetta jäädä vielä pois töistä.

Kaksi ensimmäistä rintasyöpäviikkoa on tuonut mukanaan surua, pelkoa ja kiukkuakin, mutta myös paljon voimaa antavia keskusteluita ystävien kanssa. Olen saanut paljon tukea ja tsemppausta. Kiitos siitä!

Tänään selvitin myös sairauslomaan liittyviä asioita. Leikkauksesta tulee 4 viikon sairausloma, jonka jälkeen alkavat todennäköisesti 4 kk kestävät sytostaattihoidot. Olen jo aika varma, että ne tulevat aiheuttamaan minulle pahoinvointia, sillä harrastin sitä myös molempien raskauksien aikana. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, elokuussa olisi vuorossa sädehoidot ja sen jälkeen muut mahdolliset hoidot. Pian pitäisi osata päättää, mitä teemme jo alustavasti sovitun kodinvaihtoloman kanssa. Onneksi emme ole ehtineet varata sinne lentoja. Kävin tänään myös keskustelemassa henkilöstöosaston kanssa osa-aikaisesta sairauslomasta. Tai siis kyselemässä. Keskustelua on toivottavasti luvassa myöhemmin, kun he saavat ensin selville miten se toimii käytännössä.


Olipas paljon lääkäriasiaa tälle päivälle. Nyt alan ymmärtää paremmin, että rintasyöpä voi olla aikalailla kokopäiväinen työ... varsinkin, jos pojat jatkavat siitä sivussa itsensä telomista. Nyt lähden keräämään voimia huomista varten. Toivottavasti en näe huomenna yhtään lääkäriä. :)